Uutiset

Ken on heistä kaikkein kaunein?

”Tästä alkoi loppurutistus”, otsikoi Ilta-Sanomat vaalijuttunsa eilen.

Anteeksi vaan, mutta missä vaiheessa se vaalitaistelu ehti muka edes kunnolla alkaa, kun nyt jo ollaan loppurutistuksen äärellä?

Minä kun luulin, että vaalikamppailuun kuuluisi myös asioista keskustelemista eikä vain pari iskulauseilla maustettua tv-mainosta ja päivittäisten galluppien seurailua.

Nämä(kin) presidentinvaalit ovat osoittaneet, että kyse ei ole pätevän johtajan etsimisestä vaan nimikirjoitusten jakamisesta ja kameralle hymyilemisestä. Tunnelma on lähempänä missikisoja kuin tasavaltalaisuuden huipentumaa.

Asiakysymyksiä ja kannanottoja on onnistuneesti vältelty ja niiden tilalla on viljelty ympäripyöreitä mainoslauseita.

Pinnallisuudesta saa syyttää myös meitä tiedotusvälineiden edustajia, jotka olemme jälleen kerran päästäneet ehdokkaat ihan liian helpolla. Meillä ei riittänyt rohkeutta luottaa asiakysymysten voimaan. Sen sijaan me mässäilemme gallupspekulaatioilla ja epäolennaisilla pikkuasioilla, jotka eivät liity millään tavalla presidentin tehtäviin.

Asiaa on puhuttu kovin vähän, mutta onneksi olemme saaneet kuulla millaiset silmälasit yksi ehdokas on valinnut, miksi toinen käyttää rusettia ja kenen tukikonsertissa ruoskittiin miestä.

Olisi kiinnostavaa saada edes kerran seurata televisiosta ihan oikeita vaalikeskusteluja, joissa ehdokkaille annettaisiin mahdollisuus ihan rauhassa väitellä keskenään asiakysymyksistä niin, että perustellut kannat saataisiin esille.

Keskustelun huumassa saattaisivat tunteetkin kuumentua, mikä kertoisi paljon ehdokkaan kyvyistä toimia paineen alla.

Vai eivätkö ehdokkaat suostu lainkaan kahdenkeskisiin väittelyihin, jotka voisivat paljastaa heistä heikkouksia ja – mikä pelottavinta – mielipiteitä?

Omaa ehdokasta etsivän äänestäjän kannalta tuollaiset keskustelut olisivat taatusti kiinnostavampia kuin kahdeksan ehdokkaan töksähtelevät talkshowt tai yhden ehdokkaan tentit, joissa ei väitellä vaan yritetään vain olla ärsyttämättä ketään.

Jos nämä television perinteiset vaaliohjelmat saavat jotain aikaan, niin enintään masennusta, pahoinvointia ja päätöksen jäädä kotiin ensi sunnuntaina.

Kaiken vaalihuuman keskelläkin on muistettava, että on aika herttaisen yhdentekevää kuka presidentiksi lopulta valitaan. Presidentin valtaoikeuksia on nimittäin kavennettu jo niin roimalla kädellä, että Ruotsin kuningaskin alkaa näyttää ihan oikealta vallanpitäjältä Suomen presidenttiin verrattuna.

Jäljellä on vain ulkopolitiikan nimellinen johtaminen ja muutamat virkanimitykset. Tärkeitä asioita nekin ja siksi olisi ollut mielenkiintoista kuulla ihan oikeaa keskustelua, väittelyä ja mielipiteitä niistä.

Nyt valinta on suuren, rajun ja hurjan loppurutistuksenkin jälkeenkin tehtävä kahdeksasta suuresta tuntemattomasta.

Päivän lehti

26.1.2020