Kolumnit Uutiset

Kenen ehdoilla sähköistyminen tapahtuu?

Kehitys kehittyy. Etenkin lukioissa ja ammattikouluissa aletaan vähä vähältä siirtyä kohti sähköistä oppimista.

Opinahjoissa on käynnissä kokeiluja, joissa opiskelijoilla on oltava sähköinen laite opiskelua varten. Oppikirjat alkavat siirtyä sähköiseen muotoon, ja opetusalustat ovat verkossa.

Kaikkea tätä esitellään huippujuttuna, pakollisena kehityksenä ja nykyaikaan reagoimisena. En ole edes laskenut, montako kertaa vastaavia toimia on perusteltu lauseella ”kaikki sähköistyy”. Kysymys kuuluu: miksi ja kenen ehdoilla?

Tein männä viikolla juttua opiskelun sähköistymisestä, ja kyselin asiasta kolmelta satunnaisesti valitulta lukion juuri aloittaneelta nuorelta. Yllätyin todella paljon yksimielisestä suhtautumisesta. Koko elämänsä tietokoneiden parissa eläneet 16-vuotiaat suhtautuivat varauksella ja jopa kriittisesti siihen, että opiskelu tapahtuisi ruudulta lukemalla.

Yksi mainitsi, että pelkää silmien väsyvän, kun ruudulta joutuu lukemaan pitkiä tekstejä. Toinen kertoi kärsivänsä herkästi päänsärystä ja uumoili ruudun tuijottamisen pahentavan vaivaa. Kolmas sanoi sen, mitä en odottanut huipputeknologisen ajan lapselta kuulevani: onhan sitä ennenkin pärjätty kirjoilla.

Itsetarkoituksellinen kehitys on tästä aiheesta puhuttaessa kummallinen ajatus. Jo mainittu lausahdus ”kaikki sähköistyy” synnyttää mielikuvan teknologiasta, jolla on oma tahto.

Toistaiseksi tietoisuudella varustettuja robotteja ei näy kulkemassa kaduilla, joten sähköistymisen voittokulun luulisi olevan ihmisen omissa käsissä. Miksi on sitten niin vääjäämätöntä, että kirjat siirtyvät sähköiseen muotoon eikä kirjoittaminen tapahdu enää kynällä?

Sähköistymisessä on hyviä puolia. Se voi olla parhaimmillaan näppärää, nopeaa ja helpottavaa. Pahimmillaan se voi olla hankalaa, monimutkaista, takkuista ja monessakin mielessä päänsärkyä aiheuttavaa.

Onko opiskelijoilta kysytty, mitä mieltä he ovat asiasta? Haluavatko he kirjojen sijaan käyttää ruutua?

Suomen Lukiolaisten Liitto julkaisi viime vuonna Kehityksen paikka -selvityksen, ja sen mukaan vain yhdeksän prosenttia lukiolaisista luottaa opettajiensa taitoihin opettaa tietotekniikan avulla. Jos opetusmateriaali siirtyy sähköiseen muotoon, on opettajilla oltava taito opettaa materiaalin käyttöä.

Ongelmia tuottaa myös raha. Kouluilla ei luulisi jatkossa olevan varaa ostaa opiskelijoille omia laitteita, joten niiden pakkohankinta uhkaa tasa-arvoista oppimista. Koulutuksen on oltava mahdollista Suomessa kaikista sosioekonomisista taustoista tuleville. Laite ei poista sitä, että sähköiset kirjat maksavat myös.

Itsepintainen jankutus kirjojen ja paperin syrjäyttämisestä on lopetettava siksi aikaa kun punnitaan, kenellä on oikeus päättää opiskelutavoista. Kun opiskelua koetetaan muutenkin muuttaa yhä enemmän opiskelijoita innostavaksi, on niin tärkeistä asioista kuin oppimisen välineistä kysyttävä nuorilta ennen kuin muutos on viety loppuun asti.

Eivät sähköiset laitteet luokkaan itsestään ilmesty.