Uutiset

Kenen hoitoon luovuttaisit lemmikkisi tai rakkaimmat esineesi – tärkeät tiedot kannattaa kirjata kuoleman varalta

Kukapa ei olisi joskus ajatellut hautajaisiaan? Ehkä toiveitakin on kirjattu johonkin lappusille. Läheisille on mahdollisesti kerrottu missä tärkeät esineet ovat. Tuoreeseen, itse täytettävään kirjaan saa koottua kaikki tärkeät tietonsa kaiken varalta.
Eija Mansikkamäki neuvoo, että jo eläissään ihmisen pitäisi miettiä, miten hänen lemmikkieläimensä hoidetaan kuoleman jälkeen, tai mitä tehdään niille esineille, joilla on vain tunnearvoa. Kuva: Jaana Kankaanpää
Eija Mansikkamäki neuvoo, että jo eläissään ihmisen pitäisi miettiä, miten hänen lemmikkieläimensä hoidetaan kuoleman jälkeen, tai mitä tehdään niille esineille, joilla on vain tunnearvoa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Eija Mansikkamäki kertoo tehneensä Kun minua ei enää ole -kirjan tarpeeseen. Hän joutui yksin kolme vuotta sitten järjestämään lapsettoman tätinsä hautajaiset.

– Oli yllätys, kuinka paljon käytännön valintoja pitää tehdä.

Näin kävi jopa hautajaiskonkarille, joka oli jo 16-vuotiaana käynyt 16 kertaa hautajaisissa ja osasi saattotavat ja muistotilaisuuksien järjestelyt.

Kirjan tekoon tuli lisää kannustusta, kun lähipiiristä kuoli useampia ihmisiä, luokkatoveri, naapuri, työkaveri.

Maaseudun Tulevaisuudessa toimittajana työskentelevä Mansikkamäki alkoi myös miettiä omia hautajaisjärjestelyjään ja puhua niistä kotona. Hän kertoi haluavansa arkkuun Jenni Vartiaisen laulun mukaisesti punaisen mekon ja muistotilaisuuteen Lauri
Tähkän esiintymään, maksoi mitä maksoi. Teini-ikäisiä lapsia puheet kyllästyttivät.

– Päätin sitten laittaa asiat ylös. Samalla pohdin, että sellainen kirja olisi hyvä, johon voisi kirjata tärkeät asiat.

Mansikkamäki tarjosi ideaansa Otavalle. Kun minua ei enää ole – tärkeät tietoni kaiken varalta -täyttökirja ilmestyi noin kuukausi sitten.

Ei korvaa testamenttia

Mansikkamäki korostaa, että kirja ei ole uskonnollinen. Sen voivat täyttää myös ne, jotka eivät kuulu kirkkoon.

Kirja ei missään tapauksessa myöskään korvaa testamenttia eikä edunvalvontavaltuutusta. Ne paperit on tehtävä erikseen.

Mansikkamäen mukaan kuoleman yhteydessä talousasiat ja omaisuuteen liittyvät kysymykset yleensä selviävät, mutta monimutkaisempia voivat olla pienemmät, rahalliselta arvoltaan vähäiset esineet.

Mansikkamäki neuvoo, että jo eläissään ihmisen pitäisi miettiä, miten hänen lemmikkieläimensä hoidetaan kuoleman jälkeen, tai mitä tehdään niille esineille, joilla on vain tunnearvoa.

– Valokuvilla ei ole arvoa ihmisille, jotka eivät tunne keitä niissä on. Myös oman kirjeenvaihdon, esimerkiksi rakkauskirjeiden kohtaloa kannattaa miettiä.

Omilla kirjaan kirjatuilla toiveillaan voi jopa yrittää estää perintöriitoja. Yleensä jälkeenjääneet noudattavat vainajan toiveita.

Tärkeä tieto voi olla myös se, keitä ei missään tapauksessa halua kutsuttavan omiin hautajaisiinsa. Kirjassa on luku myös tärkeille salasanoille, joilla saa esimerkiksi sometilit suljettua ja välttää vaikkapa syntymäpäiväonnittelut kuoleman jälkeen.

Hyvä keskustelun herättäjä

Mansikkamäki kertoo saaneensa kuukauden markkinoilla olleesta kirjastaan pääosin myönteistä palautetta.

– Kirjaa pidetään tärkeänä ja helppona täyttää sekä hyvänä keskustelun herättäjänä.

Mansikkamäen mukaan hän ei tehnyt synkkää kirjaa. Jokainen tekee kirjastaan sellaisen kun haluaa, kun täyttää sen. Kirjaa on hyvä myös täydentää ajoittain, koska tiedot muuttuvat.