Uutiset

Kenen on vastuu?

Lauantai-iltana 20.5.2006 tyttäremme kävi 7-vuotiaan lapsensa kanssa Hämeenlinnan terveyskeskuksessa molemmilla olleiden korva- ja kurkkuoireiden sekä kuumeilun vuoksi.

Äidillä oireet olivat rajummat kuin tyttärellä, jolla oli vain korvasärkyä ja lievää kuumetta.

Asiaan kuuluvien näytteiden jälkeen lääkäri totesi, että molemmilla on angiina ja kirjoitti antibioottireseptit.

Toiminta oli hyvin kiireistä eikä lääkäri sen enempää kuin hoitajakaan ”kerinnyt” antaa muita hoitoon liittyviä ohjeita edes suullisesti. Tyttäremme kuuli angiinaan liittyvistä vakavista jälkitaudeista (sydän- ja niveltulehdukset)ja soitti seuraavana aamuna samalle terveysasemalle kysyäkseen, voiko lapsi mennä alkuviikosta esikouluun ja uimakouluun, jos oireet ovat helpottaneet.

Vastaamassa oli lähihoitajaopiskelija, joka reippaasti antoi luvan tehdä kaikkea, mihin voimat riittävät. Onneksi tyttäreni kuitenkin mainitsi jälkitautien mahdollisuuden, jolloin puhelimeen pyydettiin sairaanhoitaja, joka kielsi kaiken vähänkään rasittavamman toiminnan (esim.uimakoulun) antibioottikuurin aikana.

Edellä kerrotun perusteella herää kysymys asiantuntijan vastuusta, kun on kysymys terveydestä/sairaudesta. Hoitohenkilökunnan puoleen käännytään silloin, kun omat tiedot, taidot ja mahdollisuudet eivät riitä. Tällöin olisi suotavaa, että potilas voi luottaa saamaansa hoitoon ja ohjeistukseen ilman, että täytyy itse osata kysyä ja sittenkin vastaukset ovat moniselitteiset.

Tässäkin tapauksessa lääkäri olisi voinut parilla lauseella hoitaa saman asian, mihin nyt tarvittiin ylimääräinen puhelu ja kahden henkilön eriävä mielipide. Lisäksi asiakkaalle jäi mahdollisesti pysyvä epäluottamus terveyskeskuskuntayhtymän nykyistä toimintaa kohtaan. Suuresti ihmettelemme myös sitä, miksi hoito-ohjeita on antamassa lähihoitajaopiskelija?

Järkyttyneet isovanhemmat

Hämeenlinna

Päivän lehti

2.6.2020