Uutiset

Kenestäkään ei saa tehdä tarpeetonta

Valtiosihteeri Raimo Sailaksella on taito sanoa parilla lauseella paljon ja räväkästi. Viimeksi huomasin hänen arvostelevan sitä, että Suomeen halutaan lisää kouluavustajia.

”Suomessa on 8 000 koulunkäyntiavustajaa ja lisää vaaditaan. Vain vähän aikaa sitten heitä ei ollut yhtään.”

Niin, ei ollut meidänkään luokalla yli 30 vuotta sitten. Ei silloin ollut niin suurta tarvettakaan kuin nykyisin, mutta olisi väärin sanoa, ettei olisi ollut lainkaan tarvetta. Silloin ajattelutapa taisi olla vähän sellainen, että jos joku tippui kärryiltä, se oli hänen omaa laiskuuttaan ja tyhmyyttään, ja siihenhän oli oiva lääke: luokalle jättäminen.

Nykyään taas luokalle ei jätetä lainkaan, mikä on minusta vähän kummallista. Onko itseisarvo, että koko ikäluokan on päätettävä peruskoulunsa samana vuonna – etenkin kun keinotekoisesti luokalta toiselle hinattuja on vaikea sijoittaa oikein mihinkään 16-vuotiaina.

Monet hyvin menestyneet viisi- tai kuusikymppiset miehet ovat muistelleet syntymäpäivähaastatteluissaan luokallejäämisiään. Koulunkäynnin pitkittyminen ei ole myöhemmin ollut este millekään, vaan moni on lukenut itsensä aina tohtoriksi asti tai menestynyt jollain muulla kuin akateemisella alalla. Vaikka peruskoulu on tärkeä, ei menestys siellä ratkaise menestymistä elämässä.

Peruskoulussa ja koko koulutussysteemissä on paljon vialla, jos se antaa ongelmaikäisten nuorten pudota lopullisesti kärryiltä. Jos surkea päästötodistus luo lopullisen esteen edetä elämässä tai jos nuorelle jää koulun jälkeen tunne siitä, ettei tämä yhteiskunta tarvitse hänen panostaan mihinkään.

Ei mikään ole vaarallisempaa kuin se, että muodostuu väliinputoajien joukko, joka ei tunne kuuluvansa mihinkään ja joka ei saa elämästään minkäänlaista otetta.

Kun tällaiseen epätoivoon lisätään päihdeongelmat, noidankehä on valmis – ja lopputulos usein lohduton. Niistä luetaan murheellisia pikku-uutisia tästäkin lehdestä varsinkin maanantaiaamuisin.

Varhaisesta puuttumisesta puhutaan paljon, mutta tekoja taitaa olla vähemmän. Kouluavustajien työ jos mikä olisi kuitenkin juuri sellaista puuttumista.

Sailas taitaa olla näitä Kun minä olin nuori -besserwissereitä. Mutta elämä ei voi kääntyä takaisin sellaiseksi kuin se oli minun, Sailaksen tai laulaja Erkki Liikasen nuoruudessa.

Liikanen muisteli äskettäin Forssan Lehdessä 50-luvun elämää Kotkassa.

Silloinen yhteisö oli sellainen, ettei siinä mitään riskiä ollut, jos yhdelle pomolle soitti vähän joskus suutaan, nimittäin aina oli ruumiillista työtä jossain. Satamat, raksat ja Kotkassa lautatarhat tarvitsivat duunareita. Jos äijä oli vahva, sille oli aina töitä.