Uutiset

Kenraalitkin tarvitsevat kaitsijansa

Missä ihmeen villakopassa osaa poliitikoista ja mediaa on pidetty, kun heille on tullut yllätyksenä, että politiikka ohjaa valtiollista päätöksentekoa? Pauhu puolustusministeri Stefan Wallinin (r.) vaiheilla on kestänyt jo viikkoja, kun hän junaili ruotsinkielisten Dragsvikin varuskunnan kuiville.

Ollaan kovin järkyttyneitä siitä, että suomenruotsalainen ministeri, vieläpä puolueen puheenjohtaja, veti reippaasti kotiin päin ja säilyttää varuskunnan omilleen.

Asiassa ei ole mitään ihmettelemistä. Mikäli Dragsvik olisi lopetettavien varuskuntien listalla, omat eivät Wallinia enää rapujuhliinsa kutsuisi ja muissa puolueissa ivattaisiin ministerin lammasmaisia otteita.

Perussuomalaisten kiukku johti välikysymykseen asti, mutta heidän osattomuuttaan pitää nyt ymmärtää. Persujen eduskuntaryhmän miesmuisti ei kanna aikaan, jolloin puolueella oli oma ministeri. Heille saattoi ihan oikeasti olla outoa, että ministerit peräti puuttuvat päätösten valmisteluun ja jopa ohjaavat virkamiestyötä.

Kepuvaari Seppo Kääriäinenkään ei malttanut olla nokkaisematta Wallinia, vaikka Kääriäinen jos joku tietää, mitä on poliittinen ohjaus ja miten se temppu ministerismieheltä sujuu.
Itse asiassa Kääriäinen taisi tosin muistuttaa vain siitä, ettei Wallin avoimesti kertonut kaitseneensa kenraaleita.

Poliittista ohjausta tarvitaan ilman muuta, ei virkamiehiä keskenään sovi laskea puuhastelemaan ja peukaloimaan isänmaan asioita. Ilman poliittista ohjausta ei Hämeenlinnassa olisi keskussairaalaa ja ilman kovaa poliittista ohjausta Helsingin ja Tampereen välillä ei vieläkään olisi moottoritietä.

Politiikan arkielämässä ministeri ja viime kädessä tasavallan hallitus sanelevat päätösten sisällöt. Virkamiesten tehtävänä on etsiä ratkaisuille kelpo perustelut ja lakipykälät. Ellei pykäliä siihen hätään löydy, virkamiehet laativat, edelleen tiukassa poliittisessa ohjauksessa, lakiuudistuksen eduskunnan nyökyteltäväksi.

On uskomattoman sinisilmäistä väittää tai luulla, ettei politiikalla olisi merkitystä, kun päätöksiä, niin isoja kuin pieniäkin tehdään.

Mitä Dragsvikin varuskuntaan tulee, edes kielilaissa ei ole pykälää, että ruotsin kielellä äkseerataan vain siellä. Toisaalta rannikkojääkäreitä ei voi ihan kuivalla maallakaan kouluttaa.

Lentosotakoulun menettävän Kauhavan kunnanpamput ilmoittivat, että he olisivat valmiit sijoittamaan rannikkojääkärit Pohjanmaalle. Idea on ihan kuolleena syntynyt, koska Kauhavan läpi virtaa vain pahainen joki eikä muistakaan vesistöistä iloa ole. Ei Lummukan mataliksi altaiksi muuttuneilla sorakuopilla tai pienellä Ojutjärvellä taistelutaitoisia rannikkojääkäreitä kouluteta.

Mahdatteko muuten tietää, kuka oli maailman ensimmäinen rannikkojääkäri? No, hän oli vanhan testamentin mahtimies Mooses. Raamatussa kerrotaan, että pieni Mooses makasi kaislikossa ja itki.

Rannikkojääkäreitä ja siis kiltaveljiä molemmat, niin Stefan Wallin kuin Mooseskin, bästa bröder i Nylands Brigads gille.