Uutiset

Kenttäsairaalassa ensimmäinen hymy kahdeksaan vuoteen

Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avun suunnittelija
Raija Andersén sanoo, että joskus tulee sellainen olo, että pitäisi pystyä auttamaan paljon enemmän kriisialueiden ihmisiä.

Andersén oli ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten Afganistanissa. Sen jälkeen hän on ollut delegaattina muun muassa Kenian ja Tansanian pakolaisleireillä, Albanian ja Kosovon rajalla sekä Iranissa kenttäsairaalan kanssa.

– Olosuhteet paikan päällä ovat, mitä ovat. Ensimmäiset päivät jokainen tekee määrättyjä tehtäviä, mutta sen jälkeen on jo aikaa katsoa, miltä ympärillä näyttää.

Andersénin mukaan kriisialueiden ihmisillä on suuri tuska, ja heillä on tarve kertoa siitä.

– Kenttäsairaalassa Albaniassa saattoi olla parituhatta potilasta päivässä. Siellä vanha nainen istui alas ja huokaisi syvään ja sanoi, että on ihanaa nähdä ystävällisiä kasvoja.

Andersénin mukaan kriisialueilla on tärkeää, että sinne menee ulkopuolisia autttajia. Siitä syntyy paikallisille olo, ettei muu maailma ole heitä hylännyt.

– Toivon tuominen on Punaisen Ristin tärkeä työ.

Andersén kertoo myös Kenian pakolaisleirillä olleesta perheestä, jonka kolme tyttöä olivat niin aliravittuja, että tekivät kuolemaa.

– Koko perhe oli apaattinen. Annoimme tytöille syötävää ja muutaman päivän päästä he saivat uutta voimaa. Perheen 8-vuotias tyttö alkoi ensimmäistä kertaa elämässään puhua ja nauraa. Vanhemmat saivat siitä niin paljon lisää voimaa, että alkoivat rakentaa omaa telttaa.

– Meidän täytyy antaa kriisialueiden ihmisille voimaa auttaa itse itseään.

Ammustehtaasta apua kriisialueille

Andersén työskentelee Suomen Punaisen Ristin logistiikkakeskuksessa Tampereella. Kalkun vanhan ammustehtaan uumenissa kallion sisällä on varauduttu kriiseihin ja katastrofeihin. Valmiina lähtöön kaksi klinikkaa ja kenttäsairaala. Lisäksi on paaleittain vaatteita, telttoja, huopia ja hygieniatarvikkeita.

Tänään alkavan Nälkäpäiväkeräyksen tuotot menevät Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Nälkäpäivän tuotosta käytetään rahaa eniten ruoka-apuun, lääkkeisiin ja terveysneuvontaan. Tampereelta lähti kenttäsairaala viimeksi tänä vuonna Iraniin.

Andersén sanoo, että katastrofirahasto on erittäin tärkeä, sillä rahaa ei ole korvamerkitty.

Andersén muistuttaa, että Nälkäpäivän katastrofirahaston varoilla autetaan myös suomalaisia. Viime vuoden tuottoa hyödynnettiin muun muassa Konginkankaan turman jälkeen, kun omaisille annettiin sekä henkistä että sosiaalista tukea vielä pitkään turman jälkeenkin.

– Kriisiavun järjestäminen maksaa. Vaikka kriisitilanteissa on paljon vapaaehtoisia, tarvitaan aina myös ammatti-ihmisiä ja koulutusta vapaaehtoisille.

Suomen Punaisen Ristin tärkeää toimintaa onkin työntekijöiden ja vapaaehtoisten koulutus.

– Paikan päällä sen näkee, kuinka paljon hyvää saadaan aikaan, kun kaikki tietävät, mitä tekevät.

Vain ehjiä ja puhtaita vaatteita

Kalkun logistiikkakeskuksessa lajitellaan muun muassa tuhansia tonneja vaatteita vuodessa.

– Valitettavasti katastrofirahastosta joudutaan maksamaan myös jätehuoltokuluja, sillä vaatteiden sekaan ihmiset panevat myös roskia ja täysin rikkinäisiä vaatteita.

Punainen Risti lähettää ainoastaan ehjiä ja puhtaita vaatteita eteenpäin maailmalle. Tänä vuonna Tampereelta on lähtenyt yli 120 000 kiloa vaatteita muun muassa Valko-Venäjälle ja maanjäristysalueille Marokkoon.

Suomalaisten lahjoittamat vaatteet ovat maailmalla haluttuja. Suomessa vaatteet pakataan hyvin ja ne ovat hyvälaatuisia. Andersénilla itsellään on kokemusta asiasta. Hän oli pakolaisleirin sairaalassa töissä ja sinne pyydettiin lastenvaatteita.

– Saimme paalin, mutta siellä oli vain kaksi täkkiä. Se ei paljon lohduttanut.

Kriisialueelle 48 tunnissa

Logistiikkakeskuksessa kaikki kriisialueille lähtevät tavarat on tarkoin suunniteltu. Sairaalat ja terveysasemat on pakattu niin, että kaksi ihmistä jaksaa hyvin nostaa jokaisen alumiinilaatikon. Laatikot kääntämällä niistä saa paikan päällä hyllyt, eikä tavaroita tarvitse purkaa.

– Tarvittaessa sairaala voidaan kuljettaa vaikka aaseilla ja se on toimintavalmiina hyvinkin nopeasti.

Yleensä katastrofialueille lähtö tulee nopeasti. 48 tunnin kuluessa kaikki on lähtövalmiina. Andersénin mukaan hitainta on riittävän ison lentokoneen hankkiminen.

Punaisen Ristin toimintaperiaatteisiin kuuluu, että apua koetetaan saada mahdollisimman läheltä. Suomesta ei lähetetä lainkaan ruokaa, vaan Suomen Punainen Risti ostaa ruuan muualta.

– Katastrofeissa kuljetuskustannukset saattavat kasvaa valtavasti. Sen vuoksi pitää lähettää apua niin läheltä kuin mahdollista, mutta silti pitää olla valmius auttaa.

Punaisella Ristillä on ympäri maailmaa samat toimintaperiaatteet. Se ei esimerkiksi välitä apua muiden järjestöjen kautta.

– Sillä tavalla voimme olla varmoja, että apu menee perille. Meillä on myös valvojia, jotka valvovat avun perille menoa ja sitä, että eniten apua tarvitsevat sitä saavat.

Päivän lehti

3.6.2020