Uutiset

Kerho vei mennessään

Eipä tiennyt nuori savonlinnalaismies 1980-luvun puolivälissä, kuinka suuresti yksi urheiluseura voi elämään vaikuttaa.

Risto Korpela tuli Hämeenlinnan Pallokerhoon pelaajaksi vuonna 1986. Kerhon miehiä hän on yhä. Tehtävät ovat vuosien saatossa vaihtuneet, mutta HPK on pysynyt.

Korpela on jo pitkään ollut HPK:n toimitusjohtaja, mutta ei siinä läheskään kaikki hänen Kerho-taustastaan. HPK:n ensimmäiseen liigamitaliin (pronssi 1991) huipentuneen pelaajauran jälkeen ”Riiva” on ollut HPK:ssa myös valmentaja, joukkueenjohtaja ja markkinointipäällikkö. Hän on nähnyt ihan vierestä kaikki kerholaisen liigakiekkoilun nousut ja laskut, saanut riemuita harvinaisen monesta mitalista ja toimitusjohtajana siitä ikimuistoisesta seitsemän vuoden takaisesta mestaruudesta.

– En olisi voinut edes kuvitella tänne tullessani, että olen HPK:ssa ja Hämeenlinnassa 27 vuotta myöhemmin, hän naurahtaa.

Ja aika lähellä oli silloin aikoinaan, että Korpelasta tuli HPK:n pelaaja.

– Minulla oli kotona Savonlinnassa jo sopimus Forssaan. En sitä kuitenkaan allekirjoittanut. Sitten HPK:n silloinen toiminnanjohtaja Jyrki Kovasiipi soitti ja kyseli Hämeenlinnaan. Tulin käymään, tein sopimuksen saman tien ja täällä olen yhä.

Hauskoja juttuja

HPK:sta on tehty kirjoja, mutta maukkaimpia Korpela-juttuja niistä ei löydy.

Ensinnäkin hetkiä, jotka jäivät jopa hämeenlinnalaisen kiekkoilun historiaan – kun Korpela laukoi suoraan Igor Kuznetsovin syötöstä ja siellä oli.

Tai kun hän markkinointipäällikkönä sai osallistua Hämeenlinnan ensimmäisessä McDonalds-ravintolassa hampurilaisten syöntikisaan ja voitti sen.

Historiaan ensimmäinen mestaruus jäi siitäkin, kun toimitusjohtaja Risto Korpela lauloi täydessä Ritariareenassa tv-kameroiden loisteessa Maamme-laulun. Hyvin meni, mies piti sen minkä oli aikoinaan luvannut, jos Kerho finaalissa pelaa.

HPK:n markkinointipäälliköksi Korpela tuli autokaupasta, kun Kerho haki voimakasta nousuaan myös liikevaihdossa.

– Hietasen Heikki oli silloin toimitusjohtaja ja hän pyysi minut markkinointipäälliköksi. Hietanen nosti vuodessa HPK:n liikevaihdon seitsemästä miljoonasta markasta kymmeneen miljoonaan.

Siitäkin on menty rapsakkaasti ylöspäin. Korpelan mukaan HPK pelaa nyt viiden miljoonan euron liikevaihdolla. Mummunmarkkoinahan tämä tarkoittaa noin 30 miljoonaa.

Aina mukana

Korpela tekee työtä, joka seuraa vierellä hänen omien sanojensa mukaan seitsemän päivää viikossa ja 24 tuntia vuorokaudessa.

– Tässä toiminta on täynnä intohimoa ja tunnetta ja se tulee luonnostaan. Pyrkimyksenämmehän on tarjota elämyksiä ja tunnetta myös yleisölle, hän miettii.

Korpela vakuuttaa kuitenkin olevansa onnellisessa asemassa työn kaikesta hektisyydestä huolimatta.

– Olen ikäni urheillut ja saan tehdä töitä urheiluseurassa. Älyttömästi se on minulle antanut. Minulla on ollut mahdollisuus tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin – yrityksiin, yhteisöihin, katsojiin, huippuvalmentajiin ja loistaviin urheilijoihin. Perheeltä työni on vaatinut myös varmasti paljon. Arvostan tukea, jonka olen kotoa saanut.

Hitaasti ei voi juosta

Jääkiekon liigaseura on yhteisö, jossa kilpailu on aina tuttu juttu. Monesta touhu tuntuu joskus hevosenleikiltä. Eihän koskaan voi etukäteen tietää, kuinka joukkue menestyy.

– Hommaa on kehitettävä koko ajan. Hitaasti juoksemalla ei tässä toiminnassa edisty. Vauhti on oltava päällä koko ajan, Korpela vakuuttaa.

Talous on HPK:ssakin tiukoilla. Korpela oli lähes kolme vuotta (2007–10) Golfliiton toiminnan johtaja. Sinä aikana HPK:lle kertyi miljoonavelka, jonka kuittaaminen on kova tehtävä.

– Ehdin olla HPK:ssa töissä 12 vuotta ennen kuin lähdin Golfliittoon. Tiikerinsilmä jollain lailla hiipui. Ajattelin, että työpaikan vaihto on hyvä vaihtoehto sekä seuralle että itselleni, Korpela selvittää.

Kolme vuotta sitten HPK:n silloinen puheenjohtaja Harri Lintumäki sai houkuteltua Korpelan takaisin Kerhoon, jossa haasteet olivat vain kasvaneet.

– Hullu on hullu, mutta paluuni Kerhoon ei yllättänyt minut tuntevia, Korpela kuittaa.

Urheilu on keskiössä

Korpela painottaa, että urheilu on ja pysyy HPK:ssa keskiössä, vaikka taloudellisesti on hyvinkin tiukkaa.

– Se on meidän pidettävä mielessä kristallinkirkkaana. Kaikki toiminta tähtää jääkiekkotoiminnan kehittämiseen.

Korpelan mukaan on HPK miettinyt – ja miettii – keinoja, joilla se saisi taloutensa kuntoon. Hän myöntää, että myös seuran yhtiöittämistä on harkittu.

– Ei se ole mikään salaisuus. HPK on yhdistys, mutta ihan oy-lainalaisuuksien mukaan olemme eläneet. Voi olla, että jokin päivä osakeyhtiö HPK on todellisuutta.

Ei ole helppo rasti sovittaa yhteen urheilullista menestystä ja entistä tiukempaa taloudellista tilaa.

– Tavoitteena on saada talous uudestaan kuntoon, mutta samalla menestyä mahdollisimman hyvin. Olemme kuin vaa´an kielellä, nuoralla tanssimassa. Riskinottokyky meillä on tällä hetkellä äärimmäisen pieni. HPK ei voi ostaa rahalla menestystä. Toisaalta olemme nähneet monta kertaa, ettei raha mestaria ratkaise.

Menestystarina

HPK ei ole koskaan kuulunut SM-liigan suuriin – taloudellisesti. Urheilullisesti Kerho on kyllä ollut liigan eliittiä. Oikeastaan HPK:n liigahistoria on samalla menestystarina: neljännesvuosista pääsarjaa, yksitoista mitalia ja viisitoista kertaa pudotuspeleissä.

– Pitkään meillä oli etumatkaa muihin pelaajien scouttauksessa – kiitos Lintumäen Harrin, joka oli suvereeni pelaajien tarkkailussa. Meille tuli myös aikoinaan erinomaisia tshekkipelaajia. Nämä edut on menetetty. Kaikki tekevät pelaajatarkkailunsa huolellisesti. Nyt joka Mestiksen pelaajakin tiedetään, Korpela selvittää.

Korpelan mielestä Hämeenlinnan seudun jääkiekkoperinne ja identiteetti on myös Kerhon menestyksen taustalla.

– Meillä on yhä hieno määrä hyviä ihmisiä hommissa mukana. Vapaaehtoistyössä puhalletaan yhteen hiileen ja täysin sydämin. HPK on täällä vahva yhdistävä tekijä, moni elää ja hengittää HPK:ta. (HäSa)

Asiasanat

Päivän lehti

4.4.2020