Kolumnit Uutiset

Kesä on taas ketkujen aikaa

Maaseudulla – ja miksei taajamissakin – rakkaissa taloissaan asuvilla ikäihmisillä on lähes varmana pidettyjen tietojen mukaan usein liikaa käteistä rahaa, tai ainakin tuohta makaa pankkitileillä ylen määrin.

Tarjolla oleva raha houkuttelee kärpäspaperin lailla ottajia, kymmenen hyvää ja kaksitoista kaunista lupailevia ketkuja ja muita ”kattotarkastajia”.

Tänä kesänä ihmisiä ovat huijanneet ylihintaisia kattoremontteja tarjoavat (HäSa 15.5.).

Ei vain vanhuksia huijata. Kaupantekoon yritetään houkutella muitakin, jotka eivät ikinä ole käyneet talonsa katolla, eivätkä siis edes tiedä, mitä siellä on.

”Kattotarkastajan” on silloin helppo väittää muka hätääntyneen huolestuneesti, että teillähän on katossanne ammottava reikä! Miten uskallatte elää sen kanssa?!

Sehän (reikä) suorastaan vaatii äkkiä nimen tilauspaperiin.

Itselleni tarjottiin hiljattain taloon kattoremonttia puhelimitse. Kun sanoin, että itse olen katon tehnyt ja se on taatusti hyvä, niin puhelu päättyi heti, eikä hinnasta tarvinnut edes puhua. Se oli melkein harmi.

En ehtinyt edes rehvastella, että purin sen vanhan saumapeltikatonkin pois, paljain käsin eli kattopihdeillä. On muuten ehdottomasti maailman parasta sormijumppaa.

Olen perinyt isältäni hyvien unenlahjojen lisäksi rakennusmaalarin vähintäänkin oppipoikatasoisen ammattitaidon. Alan korkeakoulua kävin aikoinaan kirkonkattoa maalatessani.

Peltikatto kesässä pitää korkeanpaikankammon loitolla.

Ei siis kannata tarjota meikäläiselle myöskään peltikaton pesua ja maalausta – ei ainakaan useita tuhansia euroja maksavaa.

En saa millään kulumaan rintamamiestalon katon maalaukseen kovin paljon 500 euroa enempää, jos vuokranosturia ei tarvita moneksi päiväksi. Eivät maalareiden palkatkaan missään pilvissä edelleenkään huitele.

Sen ainakin tiedän sanoa, että missään muualla kuin kattohommissa ei pääse niin ihanasti kaiken todellisuuden yläpuolelle, paitsi jos sataa vettä.

Hyväuskoisia on maailman sivu höynäytetty eli rahastettu. Jo takavuosina ilmeisen isoa tiliä tekivät hanakat ilmakuvakauppiaat.

Meilläkin on muistona oikein kaunis – ja rakas kuva kotitalostani sekä toinen kotikirkostani Etelä-Pohjanmaalla, lahjaksi vanhemmiltani vuosia sitten saadut.

Kysymys kuitenkin kuuluu: onko tavallisesta valokuvasta asiallista rahastaa satasia vanhoilta ihmisiltä?