fbpx
Uutiset

Kesäkristityistä otsaryppyjä

Taas kerran kirkonmiesten otsaryppyjen määrä on lisääntynyt. Syynä ovat vain kesäajaksi kirkkoon liittyvät.

Ilmiön yleisyydestä ei ole olemassa mitään tilastoja, mutta jo omasta kokemuksestani tiedän, että pikaliittymisiä on toteutettu ja varmasti toteutetaan tulevaisuudessakin. Syy pikaliittymisiin on joka tytön lapsuudenaikainen prinsessahaave tulla vihityksi kirkossa.

Kirkonmiehiltä ei varmaan ymmärrystä löydy pelkästään vihkimisen ajaksi kirkkoon liittyjille. Pikaliittyjät eivät edes kerrytä kirkollisveroa, koska vero määräytyy vuodenvaihteen tilanteen mukaan. Kirkko ei ole näytelmää varten.

Minkä ihmeen takia kirkkoon pitää liittyä vihkisen takia? Tämä on tietenkin henkilökohtainen asia, mutta ehdotanpa silti: Kävisikö vihkiminen maistraatissa parin todistajan läsnäollessa ja sitten avioliiton siunaaminen kirkossa, ihan kunnon kirkkohäämalliin.

Siunauskaava on kuitenkin niin samankaltainen kuin vihkikaava, että takarivin pikkuserkun pikkuserkut ja äidin isän veljen tädit tuskin edes huomaavat. Säästetään nyt edes muutaman kirkonmiehen otsaa.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko otti jo pari kolme vuotta sitten taviksen näkökulmasta ison askeleen kohti maallistumista. Keskikesän hääsesongin ollessa kuumimillaan moni hääpari kohtaa edelleen todellisen yllätyksen juhlaa valmistellessaan: kirkon portailla ja edustalla ei saakaan heittää riisiä hääparin ylle.

Seurakuntien pyynnön syy on hyvin yksinkertainen: riisi sotkee paikat, takertuu kenkiin ja kulkeutuu kirkkoon. Kostealla säällä riisi vielä puuroutuu.

Pastorit valittavat, että kesällä vihkimisiä on kolmen vartin välein, eikä siinä välissä jää kuin muutama minuutti aikaa poistaa riisit matolta.

Paljonko Suomessa on työttömiä? Suomen evankelis-luterilainen kirkko on melkoisen maallisen mammonan omistaja, joten ehkä kassasta pitäisi irrottaa muutama lantti ja palkata edes kesätyöntekijöitä siivoamaan puuroutunut riisi.

Mammonan määrään kirkonmies sanoo, että suuri osa kirkon omaisuudesta muodostuu ei-vaihdettavasta omaisuudesta eli kirkkorakennuksista ja hautausmaista. Tähän minä vastaan, että jo pelkästään kirkon harjoittama sijoitustoiminta on niin laajaa, että sitä varten laadittiin aikanaan erilliset eettiset ohjeet.

Hääuskovaiset ovat oiva esimerkki kirkon maallistumisesta. Kirkossa on kyllä kiva pitää näyttävät häät, muttei sinne ole enää sen jälkeen asiaa.

Samaan aikaan kun kristilliset kirkot Afrikassa ja Amerikan mantereella täyttyvät hartaista sanankuulijoista, perinteiset länsieurooppalaiset kristilliset kirkot kumisevat tyhjyyttään sunnuntaiaamuisin.

Elina Nummelin

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien monimediatuottaja

elina.nummelin@hameensanomat.fi

Menot