Uutiset

Kesäkuun kymmenes päivä 1944

Lauantai kymmenes päivä kesäkuuta 1944 on jäänyt mieleeni paremmin kuin mikään muu päivä tähän ikään ehtiessäni. Talvisodankin evakkoon lähtö on mielessä, mutta silloin olin pienempi, enkä ymmärtänyt kaikkea, mitä se tarkoitti. Säikyin vain yli lentäviä kranaatteja.

Mainitusta jatkosodan käännekohdasta on liikkunut virheellisiäkin päivämääriä. Viimeksi radiossa sotilashenkilöä haastateltiin, ja hän puhui kesäkuun yhdeksännestä päivästä kertoessaan, että hänen joukkonsa siirtyessä etulinjaan, vauhkoontuneita sotilaita tuli vastaan sanoen, että linjoilla kaikki ovat kuolleet.

Kun kertoja ei maininnut viikonpäivää, ei voi varmuudella sanoa kumpaa päivää hän tarkoitti.

Kun kuitenkin jossain SA-kuvassa olen nähnyt saman päivämäärän hyökkäysvaiheen alkamisen yhteydessä, arvelen, että jossain virallisessakin yhteydessä virhe esiintyy.

Tosin jo perjantaina 9.6.1944 oli vieläkin rauhattomampaa kuin pari viikkoa jo oli ollut. Perjantaina Kivennavan kirkonkylää pommitettiin, ja jotkut lähtivät silloin evakkoon.

Lauantaiaamuna 10.6. ihmettelimme vielä kovempaa pauketta ja ilmataisteluja, joita seurasimme kotini pihalla Polviselän avaralla harjulla. Sotilaita tuli linjoilta päin meidän kylämme läpi repaleisina ja multaisina. Heistä osa poikkesi sisälle juomaan vettä. Yksi unohti kiireissään kiväärinsä meidän eteiseen.

Näimme, kuinka Raivolaa pommitettiin ja kohta pommikonelaivue lensi ylitsemme ja pudotti useita pommeja. Ne eivät osuneet kuitenkaan ihan kotimme pihalle.

Alkoi tulla mieleen ajatus, täytyyköhän tästä lähteä. Kun sitten iltapäivällä joku upseeri ajoi vinhaa vauhtia polkupyörällä kirkolle päin ja huusi: ”Vieläkö täällä on siviiliä? Päästäkää eläimet irti ja painukaa tuota kohti.” Hän osoitti menosuuntaansa.

Siinä sitten aloimme pakata ja isä lähti lehmiä hakemaan kauempaa niityltä. Hänen palattuaan kaksi lehmistä sidottiin tavaroilla lastattujen heinäkärryjen perään ja loput tulivat perässä. Virallista lähtökäskyä ei tullut. Enoni olisi ollut se käskijä, mutta hän ei ollut saanut ylempää lupaa käskemiseen. Kun hän varmisti, että kylä oli omatoimisesti tyhjentynyt, hän lähti etsimään yksikköään, josta evakuointikäskyä odotti. Hänen kohtaamansa sotapoliisit eivät uskoneet, että läpimurto oli tapahtunut, ennen kuin tie, jolla he olivat enoni pysäyttäneet, täyttyi evakoista.

Poliisit olivat tivanneet enolta tehtäväpaikalta poistumiseen oikeuttavaa allekirjoitusta. Eno oli kysynyt, että ryssiltäkö allekirjoitus olisi pitänyt pyytää, kun muita ei ollut enää.

Tuon tuostakin näkyy kirjallisuudessa, että evakkoon käskystä oli tunti tai päivä, tai vieläkin pitempi aika, kun piti olla tiellä.

Jos me olisimme odottaneet virallista käskyä ja viipyneet vielä pari tuntia ja jos ei kolmensadan metrin päässä olleen ATP:n ammuksia olisi ehditty viedä pois, meitä ei ehkä enää olisi, sillä ATP-aluetta pommitettiin samana iltapäivänä. Tuntia ennen pommitusta oli viimeinen ammuslasti lähtenyt siitä. Tosin nekin pommit menivät kohteestaan sivuun.

Anneli Ilonen

10.6.2004

Hauho

Päivän lehti

7.4.2020