Uutiset

Kesäleiri on heppahullun taivas

Tällä viikolla on kelvannut ratsastaa auringossa kylpevässä hellesäässä, mutta toisin on silloin, kun pakkanen jäädyttää varpaita tai myrsky piiskaa kasvoja. Päivi Jääskeläinen ja Miia Pulkkinen käyvät ratsastamassa oli sää inhimillinen tai ei. Rakkaasta harrastuksesta kun ei tingitä.

Tytöt ovat mukana Rannikon ratsutilalla Hattulan Leteensuolla järjestettävällä, viikonmittaisella yleisleirillä. Pääosin 10-15 -vuotiaille nuorille tarkoitetun leirin päiväohjelma vaihtelee este-, maasto- ja kouluratsastuksesta hevostenhoitoon. Välillä uidaan Vanajavedessä ja välillä paistetaan lettuja.

Tarttuva tauti

Hevoshulluus on pitkäkestoinen ja tarttuva tauti. Leirinohjaajana toimiva Rannikon ratsutilan pitäjä Maria Nikkilä on istunut hevosen selässä 22 vuotta. Jääskeläinen ja Pulkkinen puolestaan alkoivat ratsastaa pikkutyttöinä ja jatkavat sitä vieläkin 18 ja 13 vuoden ikäisinä.

Mikä ratsastuksessa viehättää niin paljon?

– Se vauhti. Pääsee laukkaamaan maastossa, Pulkkinen selittää.

– Hevonen on iso eläin, aivan erilainen kuin kissa tai koira, Jääskeläinen lisää.

Molemmat tytöt uneksivat kilpailevansa joskus Helsinki International Horse Show´ssa. Sitä ennen kun vielä saisi oman hevosen.

– Kyllähän omassa hevosessa on aika kiinni, jos on vielä oma talli. Pitää käydä ruokkimassa se, siivoamassa talli ja ratsastamassa. Jos vaikka joskus haluaisi lähteä matkoille, pitää miettiä, kuka hoitaa hevosta sillä välin.

Missä on kaasu?

Tyttöjen harmiksi hevoshulluus ei iske poikiin. Vaikka hevoskirjoihin ripautellaan romantiikkaa liiaksi asti, karu totuus on se, ettei yleisleireillä näy poikia. Mitä nyt kerran mukaan oli saatu yksi jenkkivahvistus.

– Olisihan se mukavampaa, jos täällä olisi enemmän poikia. Ne ovat kuitenkin niin paljon meitä vahvempia, että saavat pidettyä hevoset aisoissa, tytöt sanovat.

Jääskeläinen valittaa poikien mieltävän ratsastuksen tyttöjen harrastukseksi.

– Kuitenkin isoimmissa kisoissa suurin osa ratsastajista on miehiä, hän napauttaa.

Perheleireillä ja polttaritunnelmissa muutama mieskin on saattanut tulla ratsutilalle. Nikkilä muistelee 40 insinöörimiehen seuruetta, josta kukaan ei ollut aiemmin ratsastanut.

– Ihan hyvin se sujui. Olisivat halunneet ratsastaa kovempaa. Yleensä mies kysyykin ensimmäisenä, missä tässä on kaasu, Nikkilä nauraa.

Ratsastus pitää kunnon kovana. Nikkilän mukaan yhden ratsastuskerran on mitattu vastaavan kovaa treeniä. Harrastuksen ansiosta selkälihakset pysyvät kunnossa ja reidet timmeinä.

– Ratsastaessa pitää muistaa joustaa jaloilla ja selällä, ettei ole ihan jäykkä. Muuten selkä saattaa tömähtää ikävästi, Jääskeläinen huomauttaa.

Ratsastus vaikuttaa oivalta harrastukselta, jos haluaa painaa stressinapin pois päältä.

– Usein olen kuullut, että ratsastaessa unohtuu ne murheet, jotka ovat päivän aikana painaneet, Nikkilä kertoo. (HäSa)