Kolumnit Uutiset

Kesän juhlia tulee ja juhlia menee

Silloin tällöin tulee mieli oikein hyväksi, vaikka huomaa olevansa totaalisen väärässä. Kun 40 vuotta sitten Riihimäellä järjestettiin ensimmäiset erämessut, monikaan kävijä ei ennustanut niille kovin pitkää ikää. Riihimäki kun ei luonnostaan ole perinteistä metsästysseutua, ei kalavesiensä tai riistamaidensa puolestakaan.

Viime viikonvaihteessa nelipäiväiset erämessut kiehtoivat taas yli 40 000 ihmistä. Vaikka maaltapako on pyyhkäisyt yli Suomen, ikiaikainen erähenki jatkaa kaupungeissa ja se pitää alan messut hengissä.

Mopopoikina käytiin joka juhannus Parolan maankuuluissa juhannusjuhlissa. Silloin tuntui, ettei niin upea juttu kuole koskaan, vaan jatkuu iankaikkisesti.

Aattoilta alkoi lentokentällä panssarivaunujen taistelunäytöksellä, joka oli ylipäätään vaikuttava esitys. Alueella oli joskus tivoli ja parissa paikassa tanssittiin ennen ja jälkeen komean kokon. Solistit olivat yleensä nimekkäitä Arttu Suuntalasta Irwin Goodmaniin.

Sotainvalidien hyväksi järjestetyissä karkeloissa myytiin myös arpoja. Muuan kotikylän hirmujuoppo aikamiespoika voitti arvalla upean ja arvostetun Saloran matkaradion.

Laatikkoon pakattu radio kainalossaan hän uinahti Lehijärven kilpikaarnaisen rantamännyn tyvelle. Juhannusyön tunteina radio tietysti varastettiin. Herättyään aikamiespoika arvuutteli ääneen, että häneltä on joko varastettu radio tai hän on löytänyt pahvilaatikon.

Loppu tuli Parolan juhannuksellekin. Samaan aikaan, 1960-luvun lopulla armeijalle säädettiin työaikalaki, jonka mukaan ammattisotilaita sai pitää palveluksessa kolmen viikon jaksossa 120 tuntia. Tarkoin kellotettu työaika ei juhannusjuhliin enää istunut.

Myös turvallisuus- ja vastuukysymykset nousivat esiin ehkä keskikaljan vapautumisen myötä uudessa valossa. Raskaat taistelupanssarivaunut ja enemmän tai vähemmän juopunut yleisö sopivat kovin huonosti samalla kentälle.

Joskus Parolan juhannus myös radioitiin. Yleisradio tavallaan virallisti ja samalla pyhitti juhlan radioimalla osia siitä koko valtakuntaan. Radion myötä osallisia oli kosolti enemmän kuin pelkät paikalla olijat.

Radio ja myöhemmin televisio ovat totuttaneet kansalaiset seuraamaan isoja tilaisuuksia ja siksi tuntuu joskus pahalta, kun julkinen palvelu loppuu tai muuttuu.

Yleisradion kakkoskanava televisioi vuosikaudet Ikaalisten Kultainen harmonikka -kilpailun alusta loppuun ja taltioi myöhemmin esitettäväksi Valkoinen ruusu -konsertin. Myös Nokian Tapsan tahdit ovat kuuluneet vakio-ohjelmistoon.

Tänä kesänä kumpaakaan ei nähdä televisiossa, kanavauudistus jyräsi nämä varttuneen väen kestosuosikit alleen. Kakkoskanava ilmoittaa tavoittelevansa uudistetulla tarjonnallaan etenkin nuoria katsojia. Tavoitella toki sopii, mutta toistaiseksi nuorison ryntäystä kakkoskanavalle ei ole havaittavissa, kaupalliset ovat vetävämpiä.

Voi käydä niinkin, että kakkonen ei saa nuoria, mutta menettää varttuneet ja uskollisista uskollisimmat katsojansa.