Uutiset

Keski-ikäinen mies tietää kaikesta kaiken

Suomalaista kokolihaa syövää heteromiestä pilkataan ja syrjitään nykyään kohtuullisen paljon. Kenties jo liikaakin.

Mutta kun he ovat aiheuttaneet sen itse itselleen. On vain niin tolkuttoman ärsyttävää, kun ihminen tietää kaikesta kaiken ja näkee itsensä täydellisen virheettömänä olentona. Kun jokainen huokaus, marina ja valitus viestii, kuinka raskasta on, kun kukaan muu ei osaa tai ymmärrä mitään, vaan kaikki on tehtävä itse alusta pitäen.

Sitä huokailun syvyyttä ja määrää kadehtii muuten kuuluisa venetsialainen siltakin.

Nyt lienee paikallaan mainita, että minun on kuulemma havaittu keski-ikäistyvän kovaa vauhtia. Onkin paikallaan kysyä, kuinka suomalainen mies päätyy näin kaikkivoipaan erinomaisuuden tilaan?

Ensinnäkin se vaatii aivan mielettömästi työntekoa. Perinteinen peruskeskari on aloittanut työnteon noin nelivuotiaana, hiihtänyt vapaa-aikanaan tuhansia kilometrejä kesät talvet kouluun ja tappanut samalla villipetoja vasemmalla kädellään, jotta saisi ravintoa ja päällepuettavaa.

Sitten armottoman työnteon lomassa hän on ottanut vaimon, tietysti kylän kauneimman ja tavoitelluimman. Työnteko on jatkunut, aamusta iltaan. Ei koskaan sairaslomalla, ei koskaan myöhässä, eikä oikeastaan yhtään virhettäkään muistu mieleen.

On tehty pari lasta, joista on kasvanut kunnon kansalaisia. Loppumattoman työnteon lomassa mies on myös nikkaroinut kesämökillä vaikka mitä merkittävää.

Se tosin keski-ikäistä miestä harmittaa, että autot ovat nykyään niin tietokoneistettuja, ettei niitä voi korjauttaa kuin merkkihuoltamoissa. Ne jolpit kun sähläävät siellä kuitenkin jotain.

Ihan vakavasti ottaen, suomalainen mies ansaitsee vasukaupalla kunnioitusta. Eipä paljon sen parempia ja luotettavampia ihmisiä Telluksen kamaralla kuljekaan. Kannatan lämpimästi, että alettaisiin viettää myös miesten päivää, jos kerran naisillekin oma päivänsä on. Tasa-arvo on nykyaikaa.

Rohkenen kuitenkin ehdottaa muutamia kehitysehdotuksia, jolla suomalaisen keski-ikäisen miehen ja vallitsevan todellisuuden välistä kuilua voitaisiin madaltaa.

Voisi esimerkiksi myöntää, että ilmastonmuutos on ihan vakavasti otettava uhka.

Tuoreen kyselyn mukaan joka viides meistä ei pidä ilmastonmuutosta ongelmana lainkaan. Luulenpa aavistavani, keitä nuo joka viidennet ovat… Se, että tänä talvena on ollut lunta ja pakkasta kuin kuuskytluvulla, ei tarkoita koko vouhotuksen olleen vain hippien epätoivoinen yritys kusettaa.

Mennyt tammikuu oli globaalisti lämpimin 30 vuoteen, vaikka meillä olikin kylmä. Ilmastonmuutosta ei peruuttanut edes se, että IPCC:n 3000-sivuisesta raportista löytyi muutama virhe. Edelleen noin 99,8 prosenttia maailman vakavasti otettavasta tiedeyhteisöstä pitää ilmiötä realismina.

Toivoisin myös, ettei esimerkiksi väestön ikääntymisen vaikutuksia ja työvoimapulaa suljettaisi pois maamme tulevaisuudesta pelkästään sillä perusteella, ettei ennenkään sellaista ole ollut. Se ei ole kovin hyvä peruste päätöksille ylipäätään.

iisakki.kiemunki@hameensanomat.fi

Kuinka suomalainen mies päätyy näin kaikkivoipaan erinomaisuuden tilaan?