Kolumnit Uutiset

Keskiluokka kyykyssä

Ystäväni perheineen on keskituloinen.

Tämä tarkoittaa sitä, että reilun kolmanneksen hänen palkastaan valtio pidättää ennakkoon veroina. Kahden lapsen täysimääräinen päivähoitomaksu lähentelee puolestaan 600 euroa, joka kuukausi.

Kun mukaan ynnätään vielä asuntolainan lyhennys, työmatkakustannukset sekä viisihenkisen perheen ruokalasku, ei palkasta ole jäljellä kuin muisto.

Työpaikka, joka keskituloista palkkaa ystävälleni maksaa, ei ole tullut hänelle ilmaiseksi tai vaivatta. Siksi koko kansan taloustalkoot tuntuvat ystävästäni lähinnä huonolta vitsiltä.

Häntä ihmetyttää ainakin se, miksi kovalla työllä ja vaivalla hankitun ammatin ja työpaikan pitäisi taata toimeentulo sillekin osalle kansasta, joka heittäytyi laakereilleen samaan aikaan, kun ystäväni itse aloitti opiskelun.

Hyvinvointivaltiossa jokaisen heikossa asemassa olevan henkilön toimeentulo turvataan yhteisestä lompakosta. Se on myös ystäväni mielestä ehdottoman tärkeää ja oikein.

Ehkäpä keskiluokan aina vain rankemman verottamisen puolesta liputtavat lähinnä ne, jotka itse kuuluvat suurituloisten luokkaan.

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan Suomessa suurituloisimpaan prosenttiin kuuluvalle jää verojen jälkeen käteen 11 000 euroa. Suurituloisen, yksin asuvan suomalaisen nettotulorajaksi on puolestaan määritelty 6 500 euroa. Yhteensä heitä on Suomessa kuta kuinkin saman verran kuin kantakaupungissa asuvia, reilu 50 000.

Miinusmerkkisiä vuosia on Suomessa ollut jo neljä peräkkäin (HäSa 18.8.). Tarttis tehdä jotain, sanoi parikymmentä vuotta sitten presidentti Koivistokin. Toistaiseksi ehdotetut ratkaisut eivät oikein ole ottaneet joko innostusta tai tuulta alleen.

Kyllähän se silti mietityttää, miksi Suomessa ihmiset, jotka eivät ole voineet mitenkään vaikuttaa hallinnon ja pankkien tekemiin päätöksiin, laitetaan kuitenkin maksajiksi.

Islannissa tehtiin toisin. Siellä uskottiin, ettei yhden prosentin rikastuminen hyödytä valtiota riittävästi, vaan elpymään pitäisi saada valtaosa kansasta. Siellä polvilleen pantiin vuonna 2008 keskikastin sijaan pankit ja suurituloiset, ja talous, syystä jos toisesta, myös elpyi.

Islanti selvisi talouskriisistään siis aika lailla säikähdyksellä. Maata toki peesasivat monet muutkin asiat, ainakin luonnonvarat ja turismi. Silti on kummallista, että Suomessa vastaavaa ei ole vakavasti edes harkittu.

Päivän lehti

7.4.2020