Uutiset

Keskisormea Pekka Puskalle

Luotettavan lähteen laskujen mukaan television maksuttomilla kanavilla pyörii viikon aikana peräti 160 kokkausohjelmaa, kun mukaan luetaan uusinnat ja uusintojen uusinnat. Vähempikin piisaisi vallankin, kun jokaisessa vähänkään itseään kunnioittavassa sanomalehdessä on omat ruokasivunsa ja koko lailla kaikissa muissakin painotuotteissa on säännöllisesti reseptejä ja muita ohjeita.

Ruualla leikkiminen on nyt suomalaisten erityisessä suosiossa, sillä ilman uskollisia katsojia näin laaja tarjonta ei olisi mitenkään mahdollista. Mainostaja tietää tarkoin, mihin ohjelmaan kannattaa reklaaminsa ostaa.

Mikäli runsas kokkiohjelmien tarjonta olisi todella vaikuttavaa, vuokrakerrostalojen rapuissa tuoksuisi paaneerattu kateenkorva metsäsienipedillä tai konjakkimarinoidut kauriinseläkkeet.

Ruokakauppojen eineshyllyjen pitäisi olla pois muodista ja ravintoloissakin einehtisivät vain uusavuttomat, joilta onnistuu enintään veden keittäminen ja sekin pohjaan polttaen.

Mutta ei, vain pieni joukko kokkiohjelmiin koukussa olevista edes yrittää. Rappukäytävissä leijuvat edelleen jauhelihakastikkeen, nakkien ja muusin kotoiset tuoksut. Surkeat einespitsat maistuvat paremman puutteessa. Tavallinen kansa hienostelee harvoin kokolihapihveillä, tarjousmaksalaatikko kelpaa kummasti.

Kokkiohjelmien laaja suosio on kummallinen asia. Ehkä ne tuovat mieleen lapsuusvuodet, jolloin kodeissa tuoksui aina äidin tekemä ruoka. Ohjelmat paikkaavat myös peruskoulun jättämän aukon, kotitaloustunnit on karsittu tosi vähiin ns. tärkeämpien aineiden tieltä.

Osaavien ammattilaisten puuhailua on tietysti mukavaa seurata. Taidokas ruuanlaitto on kuin rukiin niittoa tai polkan tanssimista. Mukavia katsella kaikki, mutta kamalia tehdä työkseen.

Ei ole ollenkaan sattumaa, että tv-kokin kädessä on Fiskarsin veitsi ja Atrian pihvi paistuu Hackmannin pannussa. Astiat ja kattaukset ovat tarkoin harkittuja, ohjelmat ovat mitä otollisimpia tuotesijoittelun eli piilomainonnan pelikenttää.

Kokkiohjelmat ovat kapinallisia, ne kyseenalaistavat vallitsevat ravitsemussuositukset. Juuri se, tietoisen synnin ihana maailma kiehtoo. Kansaa on vuosikymmenet valistettu rasvaisen ruuan kauhistuksista, mutta telkkarin kokit näyttävät kansanterveysprofessori Pekka Puskalle keskisormea. He paistavat läskinkin voissa ja lorauttavat vielä päälle aimo lorauksen aitoa kermaa, ei mitä tahansa kevytluirua, tonkan pesuvettä.

Suosiotaan vaalivat tv-kokit ja heidän apurinsa, puolivillaiset tusinajulkkikset, eivät tuo olohuoneisiin ruuan laiton koko totuutta, vaan oikovat surutta. Vahingossakaan ei näytetä koko touhua alusta loppuun, kuinka silakka perataan tai peruna kuoritaan.

Kun valmis annos on näyttävästi lautasella, kenties pöytään katettuna, filmi katkeaa. Ketään ei kiinnosta tiskivuoro tai pohjaan palaneen tähteen jynssääminen paistinpannusta. Silti nekin työt pitää jonkun tehdä.

Päivän lehti

27.1.2020