Uutiset

Keskustan johdossa jatkava Juha Sipilä on onnistunut pääministerinä, mutta hänen ongelmansa on puolueen matala kannatus

Kempeleläinen diplomi-insinööri Juha Sipilä, 57, valittiin lauantaina keskustan puheenjohtajaksi uudelle kaksivuotiskaudelle.

Sipilä kukisti vastaehdokkaana olleen, perussuomalaisin sanakääntein häntä arvostelleen kotkalaisen poliisin Vesa Levosen murskaluvuin 2 053–19.

– Kipparina minulle ei kelpaa seuraavissa eduskuntavaaleissa kuin voitto, Sipilä uhosi puheenjohtajavaalin jälkeen.

Neljännen puheenjohtajakauden alkaessa Sipilän suurin ongelma on nimenomaan hallitusvastuun syömä puolueen kannatus. Vaikka hänen johtamansa hallituksen politiikka on alkanut tuottaa tulosta, se ei ole vielä liiemmin ehtinyt heijastua puolueen kannatukseen.

Sipilän edeltäjä Mari Kiviniemi ilmoitti keväällä 2012 jättävän paikkansa puheenjohtajana, kun keskustan kannatus oli 16,7 prosenttia. Sipilän hallituksen aikana kannatus valahti senkin alapuolelle, mutta näyttää nyt vihdoin keskustalaisten hartaasti odottamia elpymisen merkkejä.

Ylen torstaina julkistama gallup mittasi keskustalle 17,6 prosentin kannatuksen. Jos nousu jatkuu, kokoomus ja sdp eivät ole enää välttämättä tavoittamattomissa.

Pääministerinä Sipilä on onnistunut ennakoitua paremmin. Kun hänen johtamansa hallitus aloitti, harva uskoi sen pystyvän saavuttamaan tavoitteeksi asettamaansa 72 prosentin työllisyysastetta ja nostamaan Suomen talouden aallonpohjasta vahvaan kasvuun.

Sipilän muistikirjaansa vuonna 2015 kirjaamat vaalikauden tavoitteet näyttävät nyt enimmäkseen vihreää, joten hänen ei tarvinnut toteuttaa uhkaustaan panna ”ukko vaihtoon”, jos tulosta ei tule.

Puoluekokouksessa Sipilä vakuutti keskustaväen siitä, että ”näläkää” on vielä vaalien jälkeiseen hallitukseen.

Kahdet vaalit menivät punaiselle

Punaiselle Sipilän johtaman keskustan tulos meni viime vuoden kuntavaaleissa ja tammikuun presidentinvaaleissa, joissa Paavo Väyrynen voitti keskustan ehdokkaan Matti Vanhasen nöyryyttävin luvuin.

Sipilän piti ilmoittaa jatkoaikeistaan vasta huhtikuussa puoluevaltuuston kokouksessa, mutta hän aikaisti ilmoituksensa tammikuun lopulle. Syynä oli se, että julkisuudessa hänen oli tulkittu kytkeneen jatkonsa Vanhasen vaalimenestykseen ja Väyrysen pelättiin ehtivän ilmoittautua puheenjohtajakisaan ensimmäisenä.

Väyrynen ilmoittautuikin kisaan, mutta vetäytyi aikeistaan ja erosi lopulta puolueesta.

Sipilä olisi puheenjohtajavaalissa voittanut Väyrysen mennen tullen, mutta Väyrysen terävä kritiikki olisi ollut puoluekokouksessa keskustan nykyjohdolle paljon ikävämpää kuultavaa kuin kotkalaisen valtakunnallisesti tuntemattoman kaupunginvaltuutetun.

Valttikortti takataskussa?

Viime aikoina Sipilä on esiintynyt julkisuudessa vapautuneemmin ja varmemmin, vaikka joutuikin perjantaina selittelemään, mitä hän tarkoittaa bolshevistisella rauhallisuudella, jolla sote- ja maakuntauudistusta viedään läpi.

Sipilä on ollut ihmeen luottavainen hallituksen suurimman hankkeen toteutumisesta, vaikka hallituksen enemmistö eduskunnassa on laskelmien mukaan vain muutaman äänen varassa.

Sipilä pakotti marraskuussa 2015 hallituksen erouhkauksella Alexander Stubbin johtaman kokoomuksen hyväksymään lehmänkaupan, jossa keskusta sai pitkään unelmoimansa maakuntahallinnon ja kokoomus vastalahjaksi sote-palvelujen valinnanvapauden.

Hallituksen eroilmoitusta presidentille Sipilä oli jo konkreettisesti viemässä vuosi sitten, kun hallitukseen kuuluneet perussuomalaiset olivat valinneet johtajakseen Jussi Halla-ahon.

Silloin Sipilä teki Naantalissa U-käännöksen, kun suurin osa perussuomalaisten eduskuntaryhmästä oli sitä ennen ilmoittanut perustaneensa uuden, hallitusta tukevan ryhmän.

Selittyyköhän Sipilän rauhallisuus sote- ja maakuntauudistuksen läpimenosta sillä, että hänelle on nytkin takataskussaan valttikortti, jota hän ei ole vielä paljastanut?