Uutiset

Keskustan vaikeuksia liioitellaan

Hämeenlinna 18.1.2006

Keskusta menestyi presidentinvaaleissa surkeasti. Puolueen presidenttiehdokas Matti Vanhanen keräsi äänistä 18,6 prosenttia, mikä on maan suurimman puolueen puheenjohtajalle ja pääministerille kovin vaatimaton tulos. Vanhanen ei ole peitellyt tunteitaan vaan on myöntänyt avoimessa hengessä olevansa pettynyt.

Vanhasen lähtötilanne vaaleihin ei ollut helppo, kun ehdokkaana oli tasavallan presidentti. Pääministeri ja koko hallitus tekee tiivistä yhteistyötä presidentin kanssa, mistä syystä Vanhasen oli tietysti äärimmäisen vaikea ryhtyä arvostelemaan ankarasti Tarja Halosta. Tuskin tällainen esiintyminen olisi ollut äänestäjien mielestä uskottavaa.

Keskustajohtajan linjaksi jäi rauhallinen puhe. Varmasti Vanhanen halusi myös piirtää itsestään kuvan kiistoja ja näkökantaeroja tavoittamaan pystyvänä poliittisena johtajana. Vaalikampanjan kuluessa Vanhasen voimat kuitenkin loppuivat: hänestä tuli Halosen ja kokoomuksen Sauli Niinistön kaksintaistelun varjoon jäävä väritön ehdokas, valtion asioidenhoitaja.

Keskustan taktiikassa vaali piti viedä toiselle kierrokselle, missä Halosta vastaan asettuisi Vanhanen. Suunnitelma petti pahan kerran. Kovin kolaus ei kuitenkaan ollut häviö Niinistölle vaan se, että Vanhanen ei kyennyt kokoamaan taakseen alkuunkaan puolueensa peruskannattajia. Hänen ääniosuutensa olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla vähintään 22 prosentin kieppeissä.

Keskusta joutuukin nyt tosiasiassa pohtimaan, mikä selittää puolueen puheenjohtajan vaatimattoman menestyksen presidentinvaaleissa. Totta kai keskustalaisten tulisi äänestää omaansa, vaikka ehdokas ei olisikaan toivotulla tavalla räväkkä, vetävä esiintyjä!

Onko selitys tasavallan hallituksen linja? Onko tilanne se, että keskustan ääni ei paina hallituksen ratkaisuissa puolueen kannattajien toivomalla painolla? On kaikki perusteet olettaa hallituspolitiikan nakertaneen Vanhasen kansansuosiota. Puolueen on vakavasti mietittävä, mitä sen tulisi tehdä toisin. Puoluejohto ei voi sivuuttaa kentän selvää epäluottamuslausetta pikkuasiana. Kurssia on korjattava!

Paine kohdistuu aivan ymmärrettävästi puolueen puheenjohtaja Vanhaseen. Hänellä on itsetutkiskelun paikka. Sietää kuitenkin muistaa, että kansa voi olla tyytyväinen pääministeri Vanhaseen, vaikka se käänsikin selkäänsä presidenttiehdokas Vanhaselle.

Keskustan vaikeuksia myös liioitellaan. Vanhanen on edelleen pääministeri ja puoluejohtaja. Häviäjän leimaa on ikävä kantaa, mutta presidentinvaalit ovat pian historiaa. Vanhanen nauttii kaikesta huolimatta omiensa luottamusta ja hän jatkanee, todennäköisesti yksimielisesti valittuna, keskustan puheenjohtajana myös ensi kesän puoluekokouksen jälkeen.

Ennen kaikkea keskustalla on sittenkin riittävästi aikaa toipua presidentinvaalien tasaiskusta. Eduskuntavaaleihin on aikaa vielä yli vuosi.