Kolumnit Uutiset

Keskustelu EU:n roolista hakoteillä

Euroopan integraation edut ja haitat ovat vaikeasti hahmotettavia asioita.

Tämä on tiedetty koko ajan. Eikä siinä ole mitään ihmettelemistä, että britit äänestävät unionista eroamisen puolesta.

Moni eron puolesta äänestänyt luuli, että ero jäsenyydestä lopettaa maahanmuuton ja maksut EU:lle sekä takaa entistä paremmin vakauden ja työllisyyden.

Näin ei kuitenkaan käy. Jos ja kun Britannia tekee ns. Norjan mallin mukaisen kauppasopimuksen EU:n kanssa, maksaa sopimus lähestulkoon saman kuin nettomaksu nyt.

Maahanmuuttoakaan ei kyetä patoamaan, eikä euroero anna eväitä talouden kohentamiseen. Suuret finanssialan yritykset Lontoossa kurkkivat jo Frankfurtin suuntaan.

Pohjois-Irlanti ja Skotlanti halajavat unionin perään ja pohtivat irtautumista Britanniasta.

Demokratiassa äänestystulos on aikana oikea ja sitä tulee kunnioittaa. Poliitikoilla on vastuu siitä, mitä he puhuvat.

Nyt on helppo syyttää vain brittien populistisia voimia pupun puhumisesta. Muillakin poliittisilla voimilla on ollut taipumusta kääntää sisäiset ongelmat unionin syyksi. EU:sta on monin paikoin tehty se iso paha tai syytetty kankeasta byrokratiasta ilman kosketusta kansalaisen arkeen.

Aivan liian vähälle huomiolle on jäänyt unionin perusperiaate: Euroopan rauhanomaisen kehityksen ja demokratian vahvistaminen koko vanhan mantereen alueella. Liittokansleri Angela Merkel muistuttikin osuvasti, että tämän unohtaneiden olisi hyvä käydä sotilaiden haudoilla. Niitä on kymmeniä miljoonia.

Valtavan haasteen EU:lle toi vuosi 2004, jolloin 13 maata haki jäsenyyttä. Valtaosa hakijoista oli entistä itäblokin maita. Suuri kysymys kuului: miten saada nämä maat vakaan taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen tielle?

Onnistuminen edellytti rikkailta mailta taloudellisia uhrauksia tulijoiden hyväksi. Tänä päivänä kukaan ei voi kiistää valtavaa kehitystä.

Yli 70 miljoonan ihmisen saamiselle länsimaisen demokratian piiriin ja yhteisöön, jonka tavoitteena on maanosan pysyvä rauhantila, ei voi määritellä hintaa. Se on ihan muuta kuin ne miljardit, joita tähän hankkeeseen paloi ja palaa yhä.

Uskaltavatko poliittiset päättäjät jäsenmaissa tehdä jatkossa näitä kokonaisuuden ja pitkän aikavälin kannalta hyödyllisiä päätöksiä, vaikka oma maa jäisi pelkän maksajan osaan? Kansanäänestysintoilu panee epäilemään.

Päivän lehti

5.6.2020