Uutiset

Kestävyysvaje tekee comebackin

Juuri nyt ajatus tuntuu mahdottomalta, mutta sekin päivä koittaa, kun Euroopan velkakriisi ei ole päivän ykkösaihe. Kuka edes muistaa, mistä puhuttiin ja kirjoiteltiin ennen kuin euroalueella alettiin kompuroida oikein joukolla?

Suomen Kuvalehden uusin numero muistuttaa, kuinka ”Mies, joka halusi olla asia” (kesk.) keksi kevään 2009 hiihtohangilla Lapissa, että suomalaisten eläkeiän alarajaa on hinattava kahdella vuodella ylöspäin 65:een.

Nousi iso ja pitkäkestoinen haloo. Työurien venyttämistä ehdotettiin sekä kohdun että haudan suuntaan, vähän siltä väliltäkin. Asia ei edennyt. Mies ontui ulos politiikan kentältä jo puolitoista vuotta sitten, mutta asia jäi.

Suomalaisilla ei ole varaa tulevaisuuteensa. Eläkkeelle haluajia on liikaa, laskun maksajia liian vähän.

Käsite kestävyysvaje ei ole hallinnut otsikoita aikoihin, mutta tämän ei pidä antaa hämätä. Eläkeiän alarajan nostoa ei mainita nykyisessä hallitusohjelmassa, mutta tämänkään hallituksenmuodostamisteknisestä syystä (sd.) johtuneen seikan ei pidä antaa hämätä.

Molemmat Suomen Kuvalehden haastattelemat ministerit, Jyri ”Elinkeino” Häkämies (kok.) ja Lauri ”Työ” Ihalainen (sd.), vakuuttavat, että huoli hämääntymisestä on turha. Kestävyysvajekeskusteluun palataan kuulemma heti, kun velkakriisi ja työmarkkinaneuvottelut saadaan pois päiväjärjestyksestä.

Huomio on viipyillyt muualla, mutta uuden keskustelun lähtökuopat tulevat olemaan täsmälleen samat kuin ennen akuuttikriisejä. Arviot tulevaisuuden rahapulan suuruudesta vaihtelevat sen mukaan keneltä kysytään, ja hahmotonta ongelmaa on kenen tahansa paha käydä ratkomaan.

Luotettavat ennustajaeukot ovat kuolleet sukupuuttoon, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja sitten on vielä tämä globaali maailma, jossa yllätykset seuraavat absoluuttisia mahdottomuuksia ja päinvastoin. Kuulostanee tutulta.

Häkämies uskoo tutkimuksiin, joiden mukaan eläkeiän alarajan korottaminen pidentää automaattisesti työuria, mikä toisi automaattisesti lisäeuroja valtion kassaan.

Ihalainen on entinen työmarkkinamies, mutta ministeriys ei ole hänen ideologista ajatteluaan entisestä muuksi muuttunut. Ihalainen mielestä ongelman ydin on työkyvyttömyyseläkkeelle liukuminen, mikä tapahtuu keskimäärin 52-vuoden iässä. Vain tätä ikää erilaisin pehmein keinoin nostamalla vajeeseen löydetään uutta fylliä.

Häkämiehen ja Ihalaisen leirit on niin hyvin paalutettu, että massaliikehdintää niiden välille on vaikea kuvitella. Sitä ei synnytä kolmen päivän vuosittainen koulutus tai lomautusjärjestelmän viilaus. Ei ainakaan nopeasti. Odotettavissa on puhetta, puhetta ja vielä vähän lisää puhetta.

Samaan aikaan n-vuotias työntekijä kuluu, väsyy ja sairastuu. Kuulostanee liian tutulta.