Uutiset

Kevät on koetusten aikaa hitureille

Oloilua, kotoilua, nuukailua. Keskittymistä arkisiin perusasioihin, työtahdin rauhoittamista, joutilaisuutta, niukkaa kuluttamista. Mummon oppeja pula-ajalta, äidin neuvoja 1950-luvulta vai lapsuusmuistoja 1970-luvulta?

Ehei, tämähän on nyt ihan muotia ja tälle kaikelle on annettu nimeksi downshifting. Käsitteellä tarkoitetaan elämän kohtuullistamista ja henkilökohtaisen kulutuksen hillitsemistä. Jonkinlaista ajatuksellista paluuta taaksepäin tästä ajasta, jolloin shoppailua pidetään harrastuksena ja työntekoon nääntyminen otetaan vakavasti vasta lääkärin diagnoosin jälkeen.

Downshifting on joidenkin mielestä keskiluokan juttu, oikeastaan etuoikeus. Siis sellaisten ihmisten elämäntapa, joilla on varaa nuukailla ja kotoilla omasta halustaan.

Maakuntani valtalehti teki viime talvena kotikunnastani jutun, jossa meidät pälkäneläiset noteerattiin downshifting-huipuiksi.
Tähän tosin ylsimme pelkästään sillä, että jutun kirjoittanut toimittaja näki kirkonkylän raitilla erään ala-asteen opettajan päässä karvalakin ja koulun portilla liudan potkukelkkoja. Kaupungista maalaispitäjään pistäytynyt toimittaja oli moisesta hitailusta ja oloilusta aivan otettu.

Etuoikeutettuja hitureita siis ollaan.

Vaan kevät sulatti lumet, ja heitti potkukelkat liiteriin ja karvalakit komeron ylähyllylle. Downshifting-pitäjä kuhisee. Traktorit pyrähtävät raitille heti aamun sarastaessa ja pelloilla pyörii väkeä varmasti enemmän kuin lähikaupungin automarketin kassajonoissa.

Tyhjensin viikonlopun aikana kaksi kompostia. Arkista perusasiaa, multaa, oli kärrättävänä lukuisia kotikärryllisiä. Yritin välillä nojailla lapionvarteen ja katsella pellonreunaa, mutta niin vaan yrityksistäni huolimatta multa siirtyi paikasta toiseen. Oikeaoppinen downshiftaaja olisi varmasti kahvitellut kirsikkapuun alla. Minä en ehtinyt.

Niukalla kuluttamisella en voi ylpeillä. Puutarhamyymälät vetävät minua puoleensa, vaikka kuinka yritän pysytellä niistä kaukana. Toivottavasti osan shoppailusynneistä saan anteeksi sillä, että kasvatan kesäkukkien taimia ikkunalaudalla. Ylpeyteni ovat hentoiset paprikantaimet, joiden siemenet keräsin viime syksynä ihan itse serkultani saamani paprikan sadosta.

Kierrätystä en sentään ole unohtanut. Jo kevättalvella vertailimme ystäväni kanssa millaiset elintarvikepakkaukset ovat parhaita taimipurkkeja. Tosin jouduin tunnustamaan, että olin ostanut tietyn lihatehtaan jalosteita vain sen takia, että sain taimilleni täksi kevääksi heidän hauskanvärisiä muovipakkauksiaan. Pääsiäisnarsisseja oli mielestäni hyvä hankkia varmuuden vuoksi vähän enemmän, jotta taimia kouliessa on tarpeeksi niitä juuri sopivankokoisia muoviruukkuja.

Kevät onkin hiturille koetusten aikaa: miten vaalia joutilaisuutta ja oloilua kevättöiden paineissa. Pelkään pahasti, että jopa minä olen omalta osaltani heikentänyt pitäjämme hyvää mainetta downshiftaajien ihmemaana.