fbpx
Uutiset

Keveät ja kaunaiset eväät

Arvuuttelu lakkautettavista varuskunnista kiihtyy sitä mukaa kun tuomion päivä lähenee. Tasavallan hallitus ilmoittaa tammikuussa suljettavat yksiköt, joita on muutama, ehkä kolme-neljä.

Vankassa etunojassa hallitukseen ja sotaherroihin nähden ovat ne kolme perussuomalaista kansanedustajaa, jotka edustavat puoluettaan eduskunnan puolustusvaliokunnassa.

Heiltä tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä sanomalehti Keskisuomalaisen tivatessa lopetettavia varuskuntia: Dragsvik. Persuveljien vastaus ei ole yllättävä eikä edes kovin omaperäinen. Se kielii leppymättömästä kaunasta ruotsinkielistä väestöä kohtaan ja mikä surullisinta, täydellisestä kyvyttömyydestä hahmottaa kokonaisuutta.

Armeijan 800 miljoonan euron säästövaateita ei yhdellä Dragsvikillä lunasteta.

Ruotsinkielisillä on koulunsa ja yliopistonsa ja monet muut omat laitoksensa, joilla on lakisääteinen oikeus olemassaoloonsa. Olisi silkkaa kiusantekoa lopettaa heidän ainoa omakielinen varuskuntansa ja alistaa se jonkun suomenkielisen yksikön osaksi. Siitä saattaisi olla jopa haittaa suomenkielisten asevelvollisten kouluttamiselle.

Poliittisesti persuille Dragsvikin alasajo sopisi mainiosti, mutta he eivät osaa lukea edes politiikan karttaa oikein. Ei kai ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja Stefan Wallin jää historiaan puolustusministerinä, joka lopetti ainoan ruotsinkielisen joukko-osaston? Politiikan untuvikkoina persut aliarvioivat Wallinin, ei hän sentään niin heikko mies ole.

Päätös varuskuntien sulkemisesta ei ole yksinkertainen, se on ankara harjoitus. Asioilla kun tuppaa olemaan puolensa ja puolensa.

Jo viime vuosituhannella kävi selväksi, ettei Ruotsi ole hyökkäämässä Suomeen ja niinpä kaikki länsirajan ja -rannikon kasarmit suljettiin.

Maavoimien yksiköt sijaitsevat pääosin sisämaassa, itärajaa lähimpänä ovat Karjalan prikaati Kontiolahdessa ja Maasotakoulu Lappeenrannassa. Huomattavat varuskuntakeskittymät on Kaakkois-Suomessa ja Hämeessä.

Ilmavoimat nousee taivaalle toistaiseksi Rovaniemeltä, Kauhavalta, Tikkakoskelta, Kuopiosta, Hallista ja Pirkkalasta, saneerauksen jälkeen ei ihan yhtä monessa paikassa. Merivoimat puolestaan on sijoittunut etelärannikolle Turusta Kotkaan.

Helsingin suunnalta on toistuvasti huudeltu, ettei varuskuntien sijainnilla ole puolustuksellista merkitystä. Kyllä on, sillä ei ole ollenkaan yhdentekevää alueellisen maanpuolustuksen näkökulmasta, missä päin joukot, aseet ja sodanajan joukkojen perustamispaikat sijaitsevat.

Toisekseen asevelvollisia ei ole mitään järkeä rahdata satoja kilometrejä kotiseudultaan sotaväkeen, laajoissa maakunnissa on oltava varuskunta.

Vankeinhoidossakin nykysuuntaus korostaa lähivankiloita, joissa konnien on sosiaalista ja motivoivaa lusia lähellä kotiseutuaan ja omaisiaan.

Jos vangeilla on tähän likimain subjektiivinen oikeus, kuka tohtii sen riistää kansalaisvelvollisuuttaan täyttävältä asevelvolliselta?

Menot