Uutiset

KHKS ja sairaalainfektiot

Sairaalainfektiotapaukset alkoivat kiinnostaa minua oman vatsan alueen rutiinileikkauksen jälkeisten jälkitautien seurauksena.

Suomessa arvellaan olevan vuosittain noin 50 000 sairaalainfektiotapausta, joiden seuraus myötävaikuttaa 2 000 – 5000 tuhannen ihmisen kuolemaan.

Kuolemantapausten lisäksi erikoishoito infektioiden taltuttamiseksi on erikoistoimenpitein ja ajallisesti on erittäin kallista, potilaan kärsimyksistä puhumattakaan.

Onko Kanta-Hämeen keskussairaala panostanut tähän osa-alueeseen vai onko se samanlaisen leikkurin alla kuin hoitajapulaa kärsivät osastot ja potilaat?

Sain oman tapaukseni jälkipyykkinä noin 20 yhteydenottoa sairaalan toimista eri leikkausten yhteydessä. Kahdessa eri huoneessa sairaalassa ollessani kahdeksasta potilaasta 4:llä oli tai oli ollut keuhkokuume vatsanseudun leikkausten jälkitautina. Yhden potilaan vaimon luupiikin poisto kantapäästä poiki märkimisten kautta puolen vuoden työkyvyttömyyden.

Tuttavan rutiinomainen polvitähystys poiki 3 kuukauden työkyvyttömyyden bakteerin vuoksi. Tuttavaperheen äidin vatsaleikkauksen haava märki kolme viikkoa umpeen menemättä jne…jne…

Onko leikkaussalin hygienissa tai laitteissa puutteita, kun samankaltaisia tapauksia tuntuu löytyvän yllättävän paljon? Raportoidaanko nämä kaikki infektiotapaukset asianmukaiseti eteenpäin? Tästä tuli epäillys jopa sairaalan omalta väeltä.

Julkiset tilastot infektioista KHKS:n kohdalla eivät vallan synkiltä näytä. Useissa tapauksissa oli lääkäri kehoittanut ottamaan yhteyttä potilasasiamieheen. Onko järjestelmässä jotain vikaa, jonka lääkärit tietävät, mutta eivät uskalla työpaikkansa uhalla puuttua tilanteeseen?

Ovatko päättäjien näennäiset säästötoimet loppuviivalla säästöinä vai erikoissairaanhoidon lisäkuluina? Ovatko automaattisesti aukeavat ovet siellä missä pitää, etteivät ovenkahvat toimi sairaalabakteerin levityspaikkana? Paljon pieniä asioita, joilla voi olla suuri vaikutus lopputulokseen.

Kannattaisi päättäjien ehkä kuunnella tekijäporrasta asiantuntijoina, ei vain kulujen tuottajina. Sairaalassa maatessa tuli vanha ajatus mieleen: ”Olisi kirveelle vielä paljon töitä”. Ei ollut halpa reissu minunkaan rutiinileikkaukseni yhteiskunnalle, sairaanhoitopiirille, eikä omalle rahapussillekaan.

Raha on tosin toissijainen asia, kun meinaa henki mennä. Nopeammalla tapaukseen puuttumisella olisi pitkä ketjureaktio ollut mahdollisesti estettävissä.

Henki pihisee ja kiitos siitä lääkäreille, ja teille kiireisille hoitajille, joilta joskus unholaankin jäätiin.

En ole kunnallisvaaliehdokas, kirjoitin silti

Hämeenlinna