Julkaistu: 24.09.2017 21:29
-
Päivitetty: 25.09.2017 15:51

Analyysi: NHL:n hölmöläiset pilasivat lätkän

  •  Kuva: Jeanine Leech/Icon Sportswire
    Kuva: Jeanine Leech/Icon Sportswire

Modernin jääkiekkoilun sääntömuutokset ovat tehty aina ensin NHL:n piirissä. Merkittävimmät muutokset 2000-luvulla ovat keskialueen paitsion poistaminen, nollatoleranssi tuomarilinjassa sekä hyökkäys- ja puolustusalueen suurentaminen.

Kun kyse on joukkuepallopelistä, sääntömuutokset ovat konstikas juttu. Liki poikkeuksetta käy niin, että muuttunut sääntö johtaa aivan päinvastaiseen seuraukseen, mihin alun perin tähdättiin. Siksi sanonkin nyt kurillani, että kannattaisi sieltä NHL:n päästä aina ennen uusia päätöksiä kilauttaa Hämeenlinnan Sairioon eräälle tunnetulle suomalaiselle jääkiekkoanalyytikolle.

Keskialueen paitsiosäännön poistamisella tähdättiin hyökkäämisen helpottamiseen, mutta kävi niin kuin melkein poikkeuksetta käy, kun hyökkäämistä helpotetaan: valmentajat pelaajineen ryhtyvät ankarasti pohtimaan kollektiivisia puolustuspelikonsteja, ja tälläkin kertaa ne keksittiin. Seuraus oli ennen muuta se, että puolustavan viisikon paineistava prässipelaaminen väheni, ja tilalle saatiin alhaalla makaava passiivinen keskialueen ohjauspelisapluuna. Pahimmillaan NHL:ssä puolustajat odottivat vastustajan hyökkäystä oman siniviivan alla. Sama ilmiö toteutui eurooppalaisessa jääkiekkoilussa.

Keskialueen paitsion poistuminen johti kaiken kukkuraksi ilmiöön, josta nyt maksetaan kovaa hintaa kaikkialla kiekkoilevassa maailmassa: yksittäisten pelaajien luisteluvauhdit ovat kasvaneet määrätyissä keskialueen pelitilanteissa, ja sitä mukaa pelaamisen vaaramomentti on lisääntynyt merkittävästi.

Tarkentunut tuomareiden vihellyslinja – niin kutsuttu nollatoleranssijääkiekko, jossa esimerkiksi mailahäirintään puututaan tarkasti – on lisännyt keskialueen paitsiosäännön poistumistakin enemmän pelin vauhtia ja sitä mukaa vaarallisuutta. Yhdessä nuo kaksi muutosta ovat nostaneet luistelunopeutta ja syöttämisen nopeutta niin paljon, että jääkiekkoilun turvallisuus on joutunut kyseenalaiseksi. Näin on käynyt sekä Pohjois-Amerikassa että Euroopassa.

Ja kuin nupiksi, vielä kerran NHL:n sääntömuutosmaakarit menivät vikaan, kun he jokunen kausi sitten isonsivat hyökkäys- ja puolustusalueen kokoja. Tarkoitus oli, jälleen, helpottaa hyökkäämistä ja saada maalimäärät nousuun. Ja enää ei olekaan mikään yllätys, ettei hyökkääminen ole helpottunut eikä maalimäärät ole nousussa.

Ainoastaan pelin intensiivinen virtailu päästä päähän on vähentynyt, kun hyökkäävän joukkueen kulmapelit ovat pidentyneet – ja samalla puolustusalueen puolustuspelaaminen on tarkentunut, kuinkas muuten. Lisäksi tämä alueiden muuttaminen on johtanut siihen, että jäällä nähdään pelin aikana yhä useammin asetelmia, jossa pelaavat väsyneet pitkää puolustusvaihtoa pelaavat pelaajat vastaan tuoreet lennosta vaihtavat hyökkäysvaihtoa pelaavat pelaajat.

Ei ole liioiteltua sanoa, että hyökkäys- ja puolustusalueen suurentaminen muutti jääkiekkoilun lähes epäpeliksi joukkuepallopeliperheessä. Kun muissa peleissä on voimassa lyhytsyöttöpelaamisen universaali periaate, on lätkästä tullut yhä enemmän pitkien ja puolipitkien syöttöjen sekamelska. Tälle tielle jääkiekkoilu joutui sen takia, että mainittujen alueiden koon muuttaminen suorastaan kutsui puoleensa puolustajien sisäänajot hyökkäysalueelle. Vastalääkkeeksi ei ole löydetty oikeastaan muuta kuin eräänlainen kiekon räkiminen eri tavoin ylöspäin kaukalossa. Tässä pelitavassa syöttöjen vastaanottajat ovat hankalissa, turvallisuuden kannalta vaarallisissa asemissa.

Ja seurauksena kaikesta edellä kuvatusta meillä on käsissämme ongelma: lajia monella tapaa uhkaavat pelaajien päävammat.

Tuntuu hurjalta ajatella, että jonkinasteinen mailahäirinnän salliminen tulisi palauttaa pelaamiseen. Idea on jo syntyessään melkeinpä kuollut. Hyökkäys- ja puolustusalueiden kokojen palauttaminen entiseen mittaansa on varsin toteuttamiskelpoinen ajatus. Se yhdistettynä keskialueen paitsion palauttamiseen olisi varmasti turvallisuutta lisäävä kombinaatio.

Olisi radikaalia lähteä rajoittamaan myös taklaamista säännöin, mutta nyt näyttää siltä, että siihen on melkeinpä pakko mennä. Mitäpä sitä ei tehtäisi pelaajien turvallisuuden ja koko lajin elinkelpoisuuden tähden.

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien jääkiekkoanalyytikko.

 

Kanada juhli välieräpaikkaa Suomen kustannuksella. KUVA: European Pressphoto Agency / EPA

Leijonien olympiaturnaus päättyi Kanadaa vastaan puolivälieräottelussa 1-0 -tappiolla. Vaikka puolustuspelaaminen osin onnistui tiiviisti keskialuetta puolustaen, Leijonien hyökkäyspelaaminen oli heikkoa.– Tuntui, että ei edes uskottu, että itse voidaan rakentaa.

Kiekkokiuas-studiossa tehdään katsaus ruotsalaisen jääkiekon toimintamalleihin ja siihen, miten ne eroavat esimerkiksi suomalaisista malleista.Ne erot ovat osin radikaaleja.– Ruotsalainen kilpayhteiskunta on aika kova. Se ulottuu voimakkaasti urheiluun.

Leijonia ei odottanut helppo iltapala pureskeltavaksi Etelä-Koreaa vastaan – 5-2 -voitto tuli sekavalla pelillä.Kiekkokiuas-studiossa jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen näkee syyksi sekavuuteen kaksi puolta.– Lieventävä asianhaara on asetelma, vastassa on pelaajia, joista moni ei mahtuisi edes Li

Peter Tiivola vaihtaa ensi kaudeksi maisemaa Liigassa. 24-vuotias hyökkääjä ei jatka kuluvan kauden jälkeen Lukossa, vaan siirtyy Hämeen Sanomien saamien tietojen mukaan ensi kaudesta alkaen Ässiin.Tiivola on tällä kaudella Lukossa saalistanut 52 tekemässään ottelussa tehot 7+18=25.

HPK:n mestaruus keväällä 2006 on ikuinen hämeenlinnalaisessa kiekkohistoriassa. Kuva: veli-matti a. pitkänen

22. huhtikuuta 2006. Tuon päivämäärän merkitystä Hämeenlinnassa ei tarvitse erityisemmin esitellä – se on päivä, jolloin HPK voitti ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan Suomen mestaruutensa.Ennen pääsyä finaaliin HPK kohtasi ratkaisevassa välierässä HIFK:n.

Kuva: Pekka Rautiainen

Jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen tiukkaa Jokereiden nykyistä ja Leijonien tulevaa päävalmentajaa päävalmentajaa Jukka Jalosta taktiikkataululla jääkiekon pelillisistä trendeistä.

Jokereiden nykyinen ja Leijonien tuleva päävalmentaja Jukka Jalosen arvion mukaan Leijonat on osoittanut, että joukkueella ei ole esteitä esimerkiksi tapella tosissaan olympiakullasta. – Tulos ei valehtele. Suomi on ollut parempi molemmissa otteluissa. Jämäkkää tekemistä koko joukkueelta.