Julkaistu: 24.09.2017 21:29
-
Päivitetty: 25.09.2017 15:51

Analyysi: NHL:n hölmöläiset pilasivat lätkän

  •  Kuva: Jeanine Leech/Icon Sportswire
    Kuva: Jeanine Leech/Icon Sportswire

Modernin jääkiekkoilun sääntömuutokset ovat tehty aina ensin NHL:n piirissä. Merkittävimmät muutokset 2000-luvulla ovat keskialueen paitsion poistaminen, nollatoleranssi tuomarilinjassa sekä hyökkäys- ja puolustusalueen suurentaminen.

Kun kyse on joukkuepallopelistä, sääntömuutokset ovat konstikas juttu. Liki poikkeuksetta käy niin, että muuttunut sääntö johtaa aivan päinvastaiseen seuraukseen, mihin alun perin tähdättiin. Siksi sanonkin nyt kurillani, että kannattaisi sieltä NHL:n päästä aina ennen uusia päätöksiä kilauttaa Hämeenlinnan Sairioon eräälle tunnetulle suomalaiselle jääkiekkoanalyytikolle.

Keskialueen paitsiosäännön poistamisella tähdättiin hyökkäämisen helpottamiseen, mutta kävi niin kuin melkein poikkeuksetta käy, kun hyökkäämistä helpotetaan: valmentajat pelaajineen ryhtyvät ankarasti pohtimaan kollektiivisia puolustuspelikonsteja, ja tälläkin kertaa ne keksittiin. Seuraus oli ennen muuta se, että puolustavan viisikon paineistava prässipelaaminen väheni, ja tilalle saatiin alhaalla makaava passiivinen keskialueen ohjauspelisapluuna. Pahimmillaan NHL:ssä puolustajat odottivat vastustajan hyökkäystä oman siniviivan alla. Sama ilmiö toteutui eurooppalaisessa jääkiekkoilussa.

Keskialueen paitsion poistuminen johti kaiken kukkuraksi ilmiöön, josta nyt maksetaan kovaa hintaa kaikkialla kiekkoilevassa maailmassa: yksittäisten pelaajien luisteluvauhdit ovat kasvaneet määrätyissä keskialueen pelitilanteissa, ja sitä mukaa pelaamisen vaaramomentti on lisääntynyt merkittävästi.

Tarkentunut tuomareiden vihellyslinja – niin kutsuttu nollatoleranssijääkiekko, jossa esimerkiksi mailahäirintään puututaan tarkasti – on lisännyt keskialueen paitsiosäännön poistumistakin enemmän pelin vauhtia ja sitä mukaa vaarallisuutta. Yhdessä nuo kaksi muutosta ovat nostaneet luistelunopeutta ja syöttämisen nopeutta niin paljon, että jääkiekkoilun turvallisuus on joutunut kyseenalaiseksi. Näin on käynyt sekä Pohjois-Amerikassa että Euroopassa.

Ja kuin nupiksi, vielä kerran NHL:n sääntömuutosmaakarit menivät vikaan, kun he jokunen kausi sitten isonsivat hyökkäys- ja puolustusalueen kokoja. Tarkoitus oli, jälleen, helpottaa hyökkäämistä ja saada maalimäärät nousuun. Ja enää ei olekaan mikään yllätys, ettei hyökkääminen ole helpottunut eikä maalimäärät ole nousussa.

Ainoastaan pelin intensiivinen virtailu päästä päähän on vähentynyt, kun hyökkäävän joukkueen kulmapelit ovat pidentyneet – ja samalla puolustusalueen puolustuspelaaminen on tarkentunut, kuinkas muuten. Lisäksi tämä alueiden muuttaminen on johtanut siihen, että jäällä nähdään pelin aikana yhä useammin asetelmia, jossa pelaavat väsyneet pitkää puolustusvaihtoa pelaavat pelaajat vastaan tuoreet lennosta vaihtavat hyökkäysvaihtoa pelaavat pelaajat.

Ei ole liioiteltua sanoa, että hyökkäys- ja puolustusalueen suurentaminen muutti jääkiekkoilun lähes epäpeliksi joukkuepallopeliperheessä. Kun muissa peleissä on voimassa lyhytsyöttöpelaamisen universaali periaate, on lätkästä tullut yhä enemmän pitkien ja puolipitkien syöttöjen sekamelska. Tälle tielle jääkiekkoilu joutui sen takia, että mainittujen alueiden koon muuttaminen suorastaan kutsui puoleensa puolustajien sisäänajot hyökkäysalueelle. Vastalääkkeeksi ei ole löydetty oikeastaan muuta kuin eräänlainen kiekon räkiminen eri tavoin ylöspäin kaukalossa. Tässä pelitavassa syöttöjen vastaanottajat ovat hankalissa, turvallisuuden kannalta vaarallisissa asemissa.

Ja seurauksena kaikesta edellä kuvatusta meillä on käsissämme ongelma: lajia monella tapaa uhkaavat pelaajien päävammat.

Tuntuu hurjalta ajatella, että jonkinasteinen mailahäirinnän salliminen tulisi palauttaa pelaamiseen. Idea on jo syntyessään melkeinpä kuollut. Hyökkäys- ja puolustusalueiden kokojen palauttaminen entiseen mittaansa on varsin toteuttamiskelpoinen ajatus. Se yhdistettynä keskialueen paitsion palauttamiseen olisi varmasti turvallisuutta lisäävä kombinaatio.

Olisi radikaalia lähteä rajoittamaan myös taklaamista säännöin, mutta nyt näyttää siltä, että siihen on melkeinpä pakko mennä. Mitäpä sitä ei tehtäisi pelaajien turvallisuuden ja koko lajin elinkelpoisuuden tähden.

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien jääkiekkoanalyytikko.

 

Joni Tuulola pelaa Sportissa henkilökohtaisesti huippukautta. Kun viime kaudella 54 ottelussa Tuulola teki Kerho-paidassa tehot 2+6, on tällä kaudella syntynyt uudessa nutussa jo 16 ottelussa tehot 3+9.Olisiko Kerhon pitänyt pystyä pitämään Tuulola keinolla millä hyvänsä?

Kiekkokiuas lyö alkutahdit tiistaiselle HPK-KalPa -ottelulle jossa kohtaa kaksi alisuorittajaa. Ottelu on silti todellinen makupala, luonnehtii jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen.Jatkaako HPK pelillisten myönnytysten tiellä?

Kiekkokiuas-studiossa palataan sunnuntain Jokereiden ja Salavat Julajev Ufan väliseen otteluun, jossa Jokerit oli parempi.Jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen jakaa vuolaat kiitokset Jukka Jaloselle ja Erkka Westerlundille.– Tämän pelin videon pitäisi mennä suoraan Jääkiekkoliittoon ja liiton puole