Uutiset

Kiekon sisältöä tärkeämpi muoto

Sakot saatuani olin niin täynnä raivoa, että päätin heti viedä asian katkeraan loppuun asti. Nyt hiukan nolottaa. Pitikö mennä moisella pikkuasialla rassaamaan ihan hallinto-oikeutta? Tarinan opetus osoittautui kuitenkin arvokkaammaksi kuin sakon suuruus ja asian pyörittelyyn uponneet muutaman virkamiehen muutamat työtunnit, joten juttu kiertoon.

Oli kesä, oli loma, alla vuokra-auto. Veri veti länsirannikolle. Raumalla pysähtyminen sopi suunnitelmiin, joten kurvasimme parkkipaikalle lähellä vanhaa kaupunkia. Matkaa olimme tehneet jo muutaman päivän, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun pysäköinti vaati parkkikiekon käyttöä.

Jatkon arvannette. Vuokra-autosta ei kiekkoa löytynyt, joten jätimme tuulilasiin paperilapun, johon raapustimme ”saap. 12.00”.

Puu-Raumalta löytyi mainio käytettyjen vaatteiden liike, josta ostimme timmin nahkarotsin. Varsinaisesti hakusessa oli tumma puku, mutta ”Kauko Röyhkä kävi juuri viime viikolla täällä tekemässä löytöjä”, kertoi taannoin Hämeenlinnassa asunut, mukava myyjärouva.

Palasimme kuitenkin perin tyytyväisinä turisteina autolle nelisenkymmentä minuuttia myöhemmin. Tuulilasinpyyhkijän alta löytyi kello 12.08 kirjoitettu 35 euron sakkolappu. Sakon syy: pysäköinti ilman P-kiekkoa.

”Ai se sitten kirjoitti sen sakon”, totesi automies viereisestä pysäköintiruudusta. Olivat olleet puheissa lappuliisan kanssa ja tiirailleet yhdessä ”itse tehtyä parkkikiekkoa”.

Säntäsin ensimmäisen näköpiiriin osuneen univormun perään. Bussikuskitar osoittautui avuliaaksi ihmiseksi ja neuvoi oudolla kielellä tien kaupungintalolle. Neuvontapisteen virkailijat ottivat vastaan valituksen pysäköintivirhemaksusta niukemmin sanakääntein.

Valituksen sisältö oli seuraavanlainen: noudatimme kaupungin pysäköinti-ideologiaa kertomalla, milloin olimme saapuneet ja meillä oli yhtä vilpitön aikomus myös poistua parkkipaikalta asetettujen aikarajoitusten puitteissa. Oliko parkkikiekon muoto todellakin sisältöä tärkeämpi? Omasta autosta kiekko olisi totta kai löytynyt.

Koska Rauman kaupunki ei suostunut mitätöimään sakkoa, käännyin Turun hallinto-oikeuden puoleen. Rauman lappuliisa kirjoitteli sinne omia lausuntojaan, minä omiani.

Päätös oli odotetunlainen: hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Se mielenkiintoinen kysymys kuuluukin: millä perusteella? Sillä, että ”Ryynäselle on VOITU määrätä pysäköintikiekon käyttöä koskevien säännösten ja määräysten rikkomisesta pysäköintivirhemaksu”.

Jos asiaa pysähtyy miettimään hieman pidemmäksi toviksi, on perustelu suorastaan pelottava. Ihmiskunnan historia tuntee muutamankin oikeustajua loukkaavan kakkakepposen, jotka on tehty siksi, ja vain siksi, että on ollut mahtia ja mahdollisuuksia. Eikä kaikkiin ole edes voinut hakea muutosta valittamalla.

ursula.ryynanen@hameensanomat.fi

”Ai se sitten kirjoitti sen sakon”, totesi automies viereisestä ruudusta.

Päivän lehti

5.6.2020