Uutiset

Kielen tulevaisuus on hämäläisen huulilla

Hämeessä tarjottiin päivän ja yön väliin ehtoota, mutta iltahan siitä tuli. Kevään ja syksyn välistä aikaa kutsuttiin näillä kulmilla suveksi, mutta yleiskieli taipui suviloman sijasta kesälomaan.

Tampereen yliopistossa murreopettajana työskentelevällä tohtori Kaija Kuirilla on kuitenkin hämäläisille lohdullinen viesti.

-Täällä oleva puhetapa vie suomen kieltä muutokseen. Hämäläismurteiden ihmisillä on televisiokanavat ja suurin osa valtakunnallisista radiokanavista hallinnassa. Suomalaisten enemmistö asuu täällä. Helsinkikin liippaa ihan läheltä etelähämäläismurteita.

Kell´ valtaa on, hän valtaa käyttäköön. Kuirin mukaan hämäläiset saavat kiittää itseään siitä, että korkeasta on tullut korkee ja pimeästä pimee. Puheessa olemme myös tehneet punaisesta punasen ja suloisesta sulosen.

Monikon ensimmäisen persoonan passiivia emme sentään lanseeranneet.

-Tämä ”me tullaan, me mennään” puhe on kuulemma alunperin savolaista, kertoo Kuiri.

Älkäämme olko maalaisia

Pika-analyysin pohjalta voisi vetää johtopäätöksen, että modernia hämäläistä puhetapaa, nykymurretta, ohjaa ennen kaikkea laiskuus. Oikaistaan kulmissa, hypellään yli.

-Tuo on hyvä yleistys. Voi olla, että sanahahmot vähän lyhentyvät, mutta ruuhka-Suomen ulkopuolelle jäävillä alueilla puhutaan edelleen pitkästi. Esimerkiksi Joensuussa pojat koulun pihalla saattavat huutaa ”juoskkee, juoskkee, jotta kerkkiittä uamuharttautteen”.

Kuiri kertoo, että sanojen lyheneminen ja yksinkertaistuminen on tapahtunut Virossa jo kauan sitten, mutta hän ole vielä valmis julkisesti väittämään saman kehityksen tapahtuvan Suomessa.

-Ei passaa paljon ennustaa. Kehitys vie joka tapauksessa monta sukupolvea.

Kiistat murreilmaisujen oikeellisuudesta Kuiri jättäisi mielellään kokonaan käymättä. Kieli on ameba, joka kehittyy siihen suuntaan mihin ihmisyhteisötkin kehittyvät.

Sen sijaan kirjakielen suhteen hän tunnustautuu jonkinasteiseksi konservatiiviksi. Niin puhekielen suunnannäyttäjiä kuin Hämeessä olemmekin, ei meitä kannata heti huomenna päästää näpelöimään suomen kielen standardeja.

– Jokaisella kulttuurikansalla on kirjakielensä, koska se yhtenäistää ja on demokraattinenkin. Kirjakielellä pärjää viestinnässä ja silloin on aivan sama tuletko Peräpohjolasta vai Helsingistä. Saat olla samanarvoinen, ilman maalaisen leimaa, sanoo Kuiri.