Uutiset

Kieli ratkoo rikoksia

Lainsäädäntö ei tunne kielirikoksia, mutta monet uhkaukset, petokset ja kunnianloukkaukset tehdään kielellä. Tarja Salmi-Tolonen on rikostutkimuksen apuna käytettävän forensisen kielentutkimuksen asiantuntija, joita on maassa vain muutamia.
 
Toimeksiantajina voivat olla esimerkiksi poliisi tai asianajajat. Tapauksia yhdistää se, että kaikissa kaivataan lisätietoa viestin kirjoittajasta joko esitutkintaa tai oikeudenkäyntiä varten.
 
– En etsi syyllistä, vaan päättelen saamani aineiston perusteella, millainen tekstin kirjoittaja on. Tutkimus voi auttaa poliisia tunnistamaan kirjoittajan, Salmi-Tolonen kertoo.
 
Forensinen kielentutkimus tutkii kirjoitettua ja puhuttua kieltä. Teksti voi olla viesti paperilla, mutta nykyään se on yhä useammin sähköposti, tekstiviesti tai sosiaalisen median viesti.
 
– Teksti kertoo paljon tekijästään ja sen kirjoittamistilanteesta. Koulutus- ja murretaustan lisäksi meillä jokaisella on kielenkäytössään tottumuksia, joita emme itse edes huomaa, Salmi-Tolonen sanoo.
 
Yksi kirjoittaa yhdyssanat erikseen, toinen tekee aina saman pilkkuvirheen, kolmannella on maalaileva erikoinen tyyli. Viestin oudosti käytetystä nuorisokielestä voi päätellä, että sen kirjoittaja tahtoo esiintyä ikäistään nuorempana.
 
– Lyhyt WhatsApp-viesti ei useinkaan riitä kertomaan kirjoittajasta. Mitä enemmän tekstiä on käytössä, sitä varmempi tuloksesta tulee. Kun riittävästi penkoo, eteen tulee pieniä vihjeitä. Niistä voi esimerkiksi päätellä, että arvioitavat tekstit ovat kaikki saman kirjoittajan tekemiä.
 
Joskus eteen tulee profilointitehtävä. Silloin tutkijan on pääteltävä tekstistä, voiko se olla tietynlaisen henkilön, esimerkiksi lapsen, kirjoittama.
 
Analyysin jälkeen Salmi-Tolonen antaa lausunnon. Hän perustelee päätelmän ja viittaa tieteellisiin tutkimuksiin, tietokantoihin ja dokumentteihin, jotka ovat auttaneet päätelmän teossa. Lausunnossa käytetään seitsenportaista asteikkoa, samaa kuin KRP:n rikosteknisen laboratorion käsialatutkimuksissa.
 
Toisessa päässä on erittäin suuri todennäköisyys, että teksti on epäillyn henkilön tekemä. Toisessa todennäköisyys tälle on erittäin pieni.
 
Kieli ei ole vain sanoja ja kielioppia, tutkija muistuttaa. Kieli ja sen tutkimus pitäisi ymmärtää laajemmin.
 
– Vain yhteys paljastaa, onko lause ’Tulen käymään illalla’ ilmoitus, lupaus vai uhkaus, Salmi-Tolonen havainnollistaa.
 
Kirjoittajan henkilöllisyyden lisäksi tutkija voi selvittää hänen aikomuksiaan. Siviili- ja riitajutuissa voidaan esimerkiksi tulkita asiakirjaa ja miettiä, mitä sen kirjoittaja on halunnut sanoa.
 
– Olen analysoinut esimerkiksi vanhaa asunto-osakeyhtiöjärjestystä, jonka yhteydessä pohdittiin, tarkoittavatko liikehuoneisto ja myymälä samaa asiaa. Työpaikan riita-asiassa selvitettiin, miksi osapuolet käsittävät samat ilmaisut eri tavalla.
 
Kansainvälisissä miljoonien arvoisissa sopimuksissa riidan on saattanut aiheuttaa pilkku väärässä paikassa.
 
Myös plagiointitapauksia selvitetään kieltä tutkimalla. Plagiaatintunnistuksen apuna on nykyään tietokoneohjelmia, joita oppilaitoksetkin käyttävät. Ohjelmat eivät kuitenkaan tunnista plagiaatteja vaan löytävät vain mekaanisesti samanlaisia merkkijonoja vertailuaineistosta.
 
 – On aina ihmisen tehtävä tarkistaa, onko lainaus dokumentoitu oikein. Lopullisen ratkaisun tekee tuomioistuin, jos asia sinne asti etenee.
 
Joskus tutkija saa yksityisiltä ihmisiltä pyyntöjä, joissa halutaan varmistua viestin lähettäjästä.
 
– Neuvon kysyjää luopumaan toimeksiannosta, jos vaikuttaa siltä, ettei analyysi johtaisi mihinkään eikä kyseessä ole rikosepäily.
 
Englannissa ja Yhdysvalloissa forensinen kielentutkimus on laajaa toimintaa, jota tekevät siihen erikoistuneet toimistot ja asiantuntijat. Monet heistä ovat alan professoreja.
 
– He ratkovat todella jännittäviä juttuja. Kun joku väittää löytäneensä vintiltään vanhan Edgar Allan Poen käsikirjoituksen, kielentutkijat alkavat selvittää, voisiko hän olla mahdollinen kirjoittaja.
 
Forensisen kielentutkimuksen asiantuntijat ovat mukana myös rikostapauksissa, joissa on tärkeää vakuuttaa mukana olevat maallikot eli valamiehet. Kielentutkimuksella on pystytty herättämään esimerkiksi tarvittavia epäilyjä murhaepäillyn syyllisyydestä – beyond a reasonable doubt, kuten asia lakikielellä ilmaistaan.
 
Englannin kieleen on kehitetty analyysia helpottavia apuvälineitä, esimerkiksi tietokoneohjelmia. Suomen kieleen sellaisia on vähemmän tarjolla.
 
– Suomessa ala on vielä melko tuntematon. On tyypillistä, että lausuntoa pyydetään liian myöhäisessä vaiheessa, esimerkiksi silloin, kun juttu on jo menossa hovioikeuteen, sanoo Tarja Salmi-Tolonen, joka on antanut lausuntoja kymmenisen vuotta.
 
– Kiinnostus alkaa lisääntyä, sillä rikokset ja sosiaalinen media ovat yhdistelmä, joka lisää alan ammattitaidon kysyntää.
 
Myös forensinen fonetiikka – rikostutkinnan kohteena olevat ääninäytteet – ovat kiinnostava kielentutkimuksen alue. 
 
Jos tapaukseen liittyy ääni, sitä analysoimaan pyydetään äänitekniikkaan perehtyneet tutkijat. Yksi tunnetuimmista tällä alalla on KRP:n Tuija Niemi, joka tutki esimerkiksi Anneli Auerin tapauksen hätäkeskusnauhaa.
 
– Niin sanottu äänisormenjälki on erittäin luotettava, sillä ikä tai tupakanpoltto ei muuta ihmisen perusääntä. Suomessakin alan asiantuntijat ovat keskustelleet äänitunnistusrivistön käyttämisestä. Ruotsissa sellaista on käytetty rahakuljetuksen ryöstön tutkinnassa, kertoo Salmi-Tolonen.
 
Millainen painoarvo kielitieteen lausunnoille annetaan?
 
– Ne toimivat ratkaisun tukena, eli ovat vahvistamassa tai kaatamassa syytettä. (LM-HäSa)

Asiasanat