Uutiset

Kielikukkasista ja latteuksista kasvaa viisuviihdettä

”Hei kaista, odota tätä naista”, riimittelee Moldovan tämän vuoden Euroviisu-edustaja Arsenium taustaryhmänsä kanssa. Kunnia sanoituksesta on merkitty Arseniumille itselleen, mutta suomalaisille television katsojille häntä merkittävämmässä roolissa on ollut suomennoksen kynäillyt kääntäjä Tuuli-Elina Mannila.

Mannila taivuttaa eri maiden viisuja suomeksi yhdessä kääntäjä Kalle Niemen kanssa, ja kaksikko tekee jopa koko Euroopan laajuisestikin ajatellen harvinaista työtä.

”Kaiho yltää sielun syvyyksiin”, Laura Voutilainen filosofoi Suomen edustajana vuonna 2002.

– Suomi on käsittääkseni ainoa maa, joka tekstittää muiden maiden viisut. Se tuo oman hupinsa niiden katsomiseen, sillä olisihan kisojen seuraaminen muuten paljon tylsempää, kertoo toistasataa vierasta viisua kääntänyt Niemi.

Kääntäjät eivät ainakaan omien sanojensa mukaan haikaile itselleen lisätunnustusta vaativasta työstä.

– Tarkoituksena on, että katsoja viihtyy, Mannila huomauttaa.
Sekä Mannila että Niemi tekevät käännöstyötään vakavasti, mutta silti pilke silmäkulmassa.

Vuodesta 1999 lähtien viisujen suomentamisessa mukana ollut Mannila kuvailee työtään mahdottoman hauskaksi.

– Biisit jaetaan Kallen kanssa puoliksi. Yleensä minä teen jaon, koska teen käännökset Kallea aiemmin. Hän saattaa soittaa vielä pari päivää ennen lähetystä ja kysellä, mitkä lauluista olivatkaan hänen käännettävinään, Mannila nauraa.

Suomennokselle antaa tiukat rajat se, että ruutuun mahtuu kerrallaan vain kaksi riviä tekstiä, yhteensä vain 60 merkkiä.

-Monet kappaleet ja tekstit sujuisivat silti ihan hyvin karaokena, kehaisee Yle Importin tuottaja Juhani Törnroos alaisiaan ansaitusti.

Vaikka päämäärä -mahdollisimman laulettava ja alkuperäistekstiä muistuttava sanoitus -on sekä Niemellä että Mannilalla sama, lopputuloksissa on ainakin tyylillisiä eroja.

– Suoraan laulettuna toimivat ja aavistuksen kaunokirjalliset tekstit ovat yleensä minun. Kallen sanoitukset sen sijaan ovat räväköitä, hänellä on pokkaa tehdä niin, Mannila vertaa.

Esimerkkinä hän mainitsee Sveitsin viime vuoden ”Cool vibes” -kappaleen, jonka Niemi käänsi kylmän rauhallisesti ”viilis”. Suomennos sai kylmät aallot kulkemaan viisufanien selkänahoissa.

– Se oli yhdistelmä sanoista viileä ja fiilis. Tuuli-Elina tosin rävähti nauramaan sille nähdessään sen ensi kerran, Niemi puolustautuu nauraen.

Kalle Niemi luettelee nopeasti yleisimmät viisuissa käsiteltävät teemat.

-Ensimmäinen on ”tule takaisin”, toinen on ikuinen rakkaus. Kolmas on se perinteinen ”kuinka voit olla toisen miehen kanssa, vaikka minä niin kovasti täällä kaipaan”, hän listaa.

Tuuli-Elina Mannila sanookin samojen aihepiirien toistumisen olevan kääntäjille välillä haasteellista.

-Pitää miettiä, miten saa kiinnostavalla tavalla sanottua saman asian, hän toteaa.

Toisinaan alkuperäisteksteistä puuttuu täysin punainen lanka tai sanoituksessa käytetty englanti on kieliopillisesti karmeaa.

-Silloin on otettava työvoitto ja nyhjäistävä tyhjästä. Välillä yritän hiukan jalostaa tökeröimpiä tekstejä, Mannila sanoo.

Käännöksen tyyliin vaikuttavat lopulta monet eri tekijät.

-Riippuu, ollaanko kappaleessa mietiskeleviä vai iskeviä. Myös se vaikuttaa, tykkääkö itse kappaleesta vai ei. Hyvät ja hauskat sanat syntyvät yleensä niille lauluille, joista pitää eniten, Niemi pohtii.

Kaikki viisut eivät suinkaan ole samasta puusta veistettyjä, vaan poikkeuksia on niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.

-Esimerkiksi Itävallan laulu muutama vuosi sitten oli kaamea pupuineen ja nalleineen. Siinä ei ollut mitään järkeä, Mannila muistelee.

Mannila innostui tänä vuonna erityisesti Moldovan sekametelisopasta.

-Siinä on hauskaa päättömyyttä. Loco tarkoittaa espanjaksi hullua, ja siitä työstäminen lähti, hän sanoo.

Niemi sen sijaan valittelee, ettei päässyt tänä vuonna tyylittelemään.

-Iso-Britannialla on räppi, jossa sai pikkuisen vääntää. Parasta on kuitenkin silloin, kun saa hihkua riemusta keksittyään jonkin hyvän maun rajoilla liikkuvan kertosäkeen, Niemi hekottelee.

Hän muistelee erityisen lämpimästi ranskankieliseen kertosäkeeseen joskus laatimaansa ”Minne tie vie, kuule sie” -käännöstä. Ohjaaja sanoi silloin suoraan pitävänsä Niemen huumorintajua vähintäänkin erikoisena.

Vielä Euroviisujen esikatseluissa tekstit kulkevat ruudulla ajastettuina, mutta suorissa semifinaali-ja finaalilähetyksissä kääntäjän on oltava Ylen studiolla päivystämässä ja käyttämässä tekstityslaitetta. Kalle Niemi sanoo, ettei suorissa lähetyksissä voi välttyä virheiltä -tai ainakaan läheltä piti -tilanteilta.

-Esiintyjät saattavat viime tingassa muuttaa esitystä esimerkiksi aloittamalla suoraan kertosäkeestä. Kappaleen keston on kuitenkin oltava sama, joten jostain vastaavasti puuttuu tekstipätkä, hän kertoo.

Esityksiä on yli kaksikymmentä, joten kaikkien lankojen käsissä pitäminen ei välttämättä onnistu.

-Kun kappaleita ja maita on niin paljon, ei siinä aina muista, mihin väliin mikäkin ”hora hora”-huuto tulee, Niemi hymähtää.

Suora lähetys kaivaa kriittisestä kääntäjästä kuitenkin esiin intohimoisen viisufanin.

-Luukutan biisejä täysillä, hypin ja tanssin. Siinä vaiheessa ei ole kyynisyydestä tietoakaan, Niemi tunnustaa. (HäSa)

Puhutaanko Monacossa tahitiksi?
Englannin valta-asemasta huolimatta -tai sen vuoksi -monet maat pyrkivät höystämään esitystään vieraskielisillä huudahduksilla ja lausahduksilla. Tilanne muistuttaakin hieman käänteisesti aikaa, jolloin kaikki lauloivat omalla kielellään, mutta ujuttivat sanoitukseen englanninkielisiä fraaseja, kuten CatCatin ”Bye Bye Babyssa”.

Tänä vuonna monikielisiä esityksiä tarjosivat esikatselun perusteella muun muassa Puola ja Moldova, jonka kappaleen on kynäillyt viime kesän hittibändin O-Zonen ex-jäsen Arsenium.

Sveitsi ratsastaa tänä vuonna taistoon ryhmällä, jonka jäsenet on kasattu kuudesta eri maasta.

Eksoottisia sävyjä tarjoavat myös Andorra katalaaniksi ja Monaco tahitiksi.

Latvia innostui käyttämään esityksessään viime vuonna viittomakieltä, mutta savumerkeillä viestittämällä kukaan ei ole vielä viisuissa esiintynyt. Se voi Ruotsin naftaliinista kaivamalla viisuikonilla Carolalla kuitenkin olla edessä, jos Lordi tempaisee riittävän tulisen esityksen.

Suomi jylisee ja salamoi esiintymisnumerolla 16, ja Ruotsi sukeltaa savun seasta muutamaa laulua myöhemmin numerolla 20. Ruotsalaisten tuulikoneet saattavat olla hyödyksi.

Päätön Hard Rock Hallelujah
Lordin voimahahmon Tomi Putaansuun mukaan hänen sanoituksensa voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäisen sanoitusten ryhmän muodostavat erilaiset kauhutarinat, joita oli paljon yhtyeen toisella levyllä. Toinen Putaansuun suosima sanoitustyyli on perinteitä kunnioittava heavy rock -sanoittaminen.

-Ne ovat usein kaksimielisiä tekstejä, kuten Gene Simmonsilla tyyliin ”haluan pistää klapini sinun takkaasi”, Putaansuu selittää.

Kolmannen sanoitusluokan muodostavat melko yksinkertaiset ja päättömät tekstit, jotka muistuttavat Twisted Sister -yhtyeen sanoituksia (esimerkiksi ”I wanna rock”).

-Hard Rock Hallelujah on ihan puhtaasti tämän kolmannen luokan biisi, Putaansuu tunnustaa.

Kääntäjä Kalle Niemi ei erityisemmin innostunut Hard Rock Hallelujahin sanoituksesta.

-Se on aika tyypillinen pikkunäppärä heviteksti, jossa on tuomiopäivää, demoneita ja enkeleitä. Teksti oli hankala kääntää, mutta eiköhän tässä muutenkin teksti jää toissijaiseksi, Niemi summaa.

Päivän lehti

27.5.2020