fbpx
Uutiset

Kiertävä kauppias ei jämähdä

Ompelukoneita kauppaava Jari Puikkonen ja sohvakauppias Osmo Myllysilta ovat kiertäneet kymmeniä vuosia Suomea ristiin rastiin ja hieroneet kauppaa. Kaljatuopin ääressä miehet eivät aikaansa kuluta, sillä kiertolaisen elämä on kovaa, eikä sitä jaksa ilman säännöllisyyttä. Laukkuryssien aikaiset ennakkoluulot istuvat silti sitkeästi.

Idänpään Torpan ovi käy ahkerasti maanantaisin, kun kiertävät kauppiaat saapuvat paikalle. Espoolaisen Jari Puikkosen kauppaamia ompelukoneita kannetaan pahvilaatikoissa ovesta ulos tasaisesti, mutta lahtelaisen MattoMyllyn toimitusjohtajalla Osmo Myllysillalla aikaa istahtaa huilaamaan kukikkaalle plyyshisohvalle.

Tuomo Rissanen ja Osmo Myllysilta siirtävät 23 sohvaa Idänpään Torpalle tottuneesti.

– Joskus on nollapäiviä, jolloin tulee takkiin satoja euroja. Jokainen päivä on kuitenkin erilainen. Ei tätä hommaa tekisi, jos se ei kannattaisi, Lahdesta Hämeenlinnaan tullut Myllysilta korostaa.

Myllysilta ja Puikkonen ovat hieroneet Hämeenlinnassa kauppaa jo 30 vuotta. Vaikka miehet eivät toisiaan entuudestaan tunnekaan, ovat kokemukset kiertävän kauppiaan arjesta samat. Vuosittain auton mittariin tulee kilometrejä kymmeniätuhansia, mutta ammatin plussapuolena on vapaus.

– Meidän on pakko tulla sinne, missä on asiakkaita ja asiakkaita meillä on silloin, kun palvelu pelaa. Yhtään ei saa tehdä vilunkia, sillä luottamus on etenkin kiertävälle kauppiaalle kaikkein tärkeintä, Puikkonen pohtii vakavana.

Puikkonen tunnustaa olevansa seikkailijaluonne, jolle kiertäminen jäi lopullisesti veriin merimiesvuosina. JP Varastomyynnillä on kaksi liikettä Espoossa ja Helsingissä. Myös MattoMyllyllä on liikkeet Lahdessa ja Kouvolassa.

– Kiertäessä tapahtuu koko ajan. En osaisi vain istua liikkeessä tiskin takana. Hulluksihan sitä tulisi. Kiertäviä kauppiaita kohtaan tunnetut ennakkoluulot välillä harmittavat. On minut joskus heitetty myyntipaikalta pois ja kerran poliisit olivat vastassa. Ongelmista kuitenkin selviää, kun pussissa on puhtaat jauhot, Jari Puikkonen korostaa.

Osmo Myllysilta nyökkäilee. Reissumiehen kuvitelmat ruusuisesta arjesta ovat rapisseet jo aikoja sitten , jos niitä on koskaan ollutkaan. Pitkät päivät eivät anna anteeksi leväperäisyyttä, eivätkä satakiloiset sohvat nouse rapakunnossa.

– Alkoholistit eivät tässä hommassa pärjää. Elämän täytyy olla säännöllistä ja kurinalaista, sillä muuten ei kertakaikkiaan jaksa.

Kaupankäynti on verenperintöä
Niin Myllysillalla kuin Puikkosellakin kaupankäynti on verenperintöä.

Puikkosen karjalaissuvusta löytyy kauppiaita ainakin kolmesta polvesta ja Myllysillan isä piti Pohjanmaalla sekatavarakauppaa yli 40 vuotta.

– Meitä lapsia oli 16 ja neljästä tuli kauppiaita. Vaihtoehtoja ei juuri ollut, kun vain yksi perheestä pääsi hätäaputöihin ojia kaivamaan, Myllysilta muistelee.

Kauppiaan ura alkoi 18-vuotiaana ovelta-ovelle-myyjänä heti, kun ajokortti oli takataskussa.

– Se oli kovaa työtä, sillä ovi paukahti kiinni naaman edestä usein. Lahdessa olen pitänyt kauppaa 70-luvun puolivälistä lähtien ja saman verran olen kiertänyt etelän kaupunkeja. Matkalla matot putosivat pois ja keskityin sohviin, Myllysilta kertoo.

Puikkonen seilasi maailman meriä viisi vuotta, mutta sitten “tuli nainen ja meni vapaus”. Paikoilleen hän ei silti pysähtynyt, vaan alkoi kiertäväksi kauppiaaksi, jonka reviirinä on koko Suomi.

– Kierrän Suomea kolmena päivänä viikossa. Jos lähden Lappiin, olen siellä kerrallaan aina pari viikkoa. Esimerkiksi Hämeenlinnasta lähdetään aina päivän päätteeksi kotiin, mutta mittaa päivälle tulee, Puikkonen selvittää.

On ammatissa hyviäkin puolia. Myönteinen palaute tulee yhtä nopeasti kuin kielteinenkin.

– Olen hirveän hyvilläni, kun huomaan, että minulla on asiakkaita jo kahdessa polvessa, Jari Puikkonen huomauttaa.
Kiertävät kauppiaat uskovat, että palvelu pitää heidät hengissä. Ompelukoneet huolletaan paikan päällä ja sohvat saa työväen- ja seurantaloilta suoraan mukaan. Luksusta ei kiertäviltä kauppiailta tulla ostamaan.

– Hinnat täytyy pitää alhaalla ja koneet sellaisina, että ne voi esitellä hetkessä asiakkaalle. Ostopäätös syntyy yleensä nopeasti, kun ruuhka on täällä aina melkoinen. Kauppiaan pitää olla aika tarkka, että hän osaa puhua asiakkaille juuri sopivan paljon, ei lörpötellä, mutta ei toisaalta olla tuppisuukaan, Jari Puikkonen pohtii.

Kuoleva ammattikunta
Suomea kiertää tällä hetkellä kymmenkunta ompelukonekauppiasta ja saman verran sohvakauppiaita. Kovin ruusuisina eivät Myllysilta ja Puikkonen näe alan tulevaisuutta, vaikka Puikkosen bisnekset saavatkin jatkajan omasta pojasta. Jo nyt isä-Puikkonen peesaa Janne-poikaansa.

Espoolainen Jari Puikkonen on kiertänyt Suomea jo 30 vuotta.

– Kiertävien kauppiaiden määrä vähenee, sillä nuorempi sukupolvi ei tällaista tahtia jaksa. Tämä on kuitenkin aika rankkaa hommaa, Myllysilta huomauttaa.

Lomat ovat jääneet yrittäjälle vähäisiksi.

– En ole pitänyt lomaa yli 40 vuoteen. Yrittäjällä ei ole siihen kerta kaikkiaan mahdollisuutta, Myllysilta myöntää.

Jari Puikkoselle lomat ovat sen sijaan oikeaa elämän eliksiiriä ja hän sanookin pitävänsä vapaata vähintään yhtä paljon kuin kaikki muutkin, ellei vielä enemmän. Lomilla seikkailija kiertää maailmaa. Vähän aikaa sitten Puikkonen lomaili Indonesiassa.

– Täytyy mennä riittävän kauas, ettei tule asiakkaita vastaan. Jos Balilla törmään ompelukoneen ostajaan, tarjoan hänelle kyllä ihan varmasti kaljat. Minulle kaikenlainen reissaaminen on niin verissä, että kierrän Espoon Bluesin peleissä ja harjoituksissa kaiken mahdollisen vapaa-aikani. Ei siellä lätkäkatsomossa kukaan minua ompelukonekauppiaaksi osaa yhdistää, Puikkonen nauraa.

Kiertävillä kauppiailla on takanaan pitkä työrupeama. Kun eläkepäivät koittavat, on vaikeaa kuvitella Osmo Myllysiltaa sohvaperunana tai Jari Puikkosta harjoittelemassa koneella ompelemista. Reissaava seikkailijaluonne pitää miehet varmasti liikkeellä jatkossakin.

– Ei sitä enää osaa pysähtyä, eikä edes yritäkään. (HäSa)

Menot