Uutiset

Kiina-ilmiö naamiointiakin

Mitä tähänkin pitäisi sanoa? Torjuessaan ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) harhaisia salaliittoajatuksia Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen korostaa lehdessään, että ”Suomessa vakava journalismi on liian herkästi liitossa kulloistenkin vallanpitäjien kanssa”.

Ruokanen heittää tuleen bensaa:”Vallan ja lehdistön suhteet ovat toivottavasti kohtuullisen huonot eivätkä ainakaan paranemaan päin”.
Mielenkiintoisia ajatuksia laatujournalismin puolestapuhujalta. Journalistien ei pidä olla – ainakaan herkästi – liitossa vallanpitäjien kanssa…

Päätoimittaja Ruokasen käsialaa on EVA:n raportti Suomen menestyksen eväät. Tiekartta tulevaisuuteen. Elinkeinoelämän Valtuuskunta lienee Ruokaselle kuin vallaton kyläyhdistys. Jos EVA edustaisi vallanpitäjiä ja Ruokanen seuraisi omia periaatteitaan, hän ei olisi solminut liittoa EVA:n kanssa tulevaisuusraportin kirjoittamisesta.

Kun valta pelästyy, voitto on sananvapauden ja kansalaisten, suitsuttaa Ruokanen. Pelästyikö EVA hänen raporttiaan?

Ruokasmaisen ajattelun virhe on vanhakantainen ja harhainen käsitys vallasta: vallanpitäjiä ovat muka poliitikot.

”Vakavan journalismin” tehtävä on kivittää ministereitä, kansanedustajia ja kunnallispoliitikkoja aina, kun nämä liikkuvat. Sallittua on myös joukon käyttäminen kusitolppana.

Poliitikkojen jatkuva läksytys on laatujournalismia.

Päätään nostaa jopa ajatus, että virkamiestenkin tulee tehdä ne kipeät ratkaisut, joita poliitikot juoksevat karkuun. Korkeita tyylipisteitä poliitikot eivät rohkeudestaan kerää, mutta miten istuu kansanvaltaan ajatus demokratian ulkopuolisista päätöksistä?

Ruokasen raportti sättii toki gallup-demokratiaa. Sen hän jättää kainosti mainitsematta, että gallup-demokratia voi hyvin median ansiosta.

Journalismin on aika tunnustaa tosiasiat. Vallan järjestys ei suinkaan ole politiikka, ay-liike ja talouselämä. Markkinataloudessa vallan keskipisteen pitääkin olla selkeästi yritysmaailman puolella, politiikan valta sen sijaan vähenee.

Ei kukaan voi vakavissaan kieltää, rahan, vallan ja vastuun kytköstä.
Miten herkästi journalismi onkaan Ruokasen varoittamassa liitossa vallanpitäjien, siis talouselämän, kanssa!

Jos laatujournalismi pitäisi terveellistä etäisyyttä talouselämään, voisi johtopäätös olla vaikkapa tämä: yrityksiltä on lupa vaatia nykyistä enemmän.
Talouselämän isokenkäisten on kannettava markkinatalouden lisäksi vastuunsa myös ihmisistä ja suomalaisen yhteiskunnan kokonaisuudesta.

Kiina-ilmiöstä on tullut lopputilien kaikenkattava naamioiva selitys. Muutama talouslehti sentään rohkenee pohtia, mitä karkeita virheitä johtamisessa, koulutuksessa, tuotekehittelyssä ja monissa muissa asioissa yrityksessä tehtiin ennen kuin sen talous joutui kuralle.

Päivän lehti

5.4.2020