Uutiset

Kiinnostus politiikkaa kohtaan palasi

Suomalainen poliittinen kenttä on hämillään. Miten tässä näin pääsi käymään? Kolmen suurimman valtapuolueen asema horjui pahasti. Keskusta kärsi yhden historiansa kovimmista tappioista, suurimmaksi puolueeksi noussut kokoomuskin menetti kannatustaan, samoin pääoppositiopuolue SDP.

Poliittisen myllerryksen sai aikaan perussuomalaiset puheenjohtajansa Timo Soinin johdolla.

Kukaan ei osaa sanoa, mitä muutos käytännön politiikassa merkitsee. Merkittävä muutos on kuitenkin jo nähty. Politiikka kiinnostaa taas kansalaisia.

Jo ennen vaaleja keskustelu kävi kiivaana ja vain kiihtyi vaalien jälkeen. Työpaikoilla, turuilla ja toreilla keskustellaan taas kiivaasti yhteiskunnallisista asioista. Mitä vaikutusta on sillä, että EU-vastainen Soini on todennäköinen hallituskumppani kokoomuksen kanssa? Mitä taas merkitsee se, että SDP kääntyi lipposlaisesta linjasta monta kukonaskelta EU-kriittiseen suuntaan ja on todennäköinen hallituspuolue, koska jäi kokoomuksesta vain kahden paikan päähän?

Myös kotimaan ikuisuusaiheet verotuksesta, perusturvasta ja eläkkeistä ovat nyt kansan huulilla aikaisempaa paljon enemmän.

Positiivinen puoli uudessa tilanteessa on myös se, että niistäkin suuri osa, jotka ovat viitanneet kintaalla kansanvaltaiselle järjestelmälle ja jättäneet äänestämättä, riensivät nyt uurnille. Pitkään laskussa ollut äänestysaktiivisuus kääntyi vihdoin nousuun.

Usko äänestämisen voimaan siis palasi ja kansalaiset näkivät konkreettisesti, että äänestämällä voi vaikuttaa ainakin eduskunnan kokoonpanoon.

Eri asia sitten on, miten muutokset vaikuttavat politiikan sisältöön. Politiikan tutkijat ovat yksimielisiä siitä, etteivät ainakaan hurjimmat vaalipuheet muutu käytännön teoiksi.

Politiikan peruslinja ei suurista kannatuksen muutoksista huolimatta tule paljon muuttumaan. Erityisesti katseet kohdistuvat nyt Timo Soiniin. Kynnyskysymys hallitukseen pääsylle on, että euromaiden kriisirahastoihin osallistumisesta saadaan yksimielisyys.

Myös monissa muissa asioissa Soini joutuu sovittelemaan oman linjansa hallitustunnustelija Jyrki Kataisen (kok.) linjaan. Kompromisseja vaaditaan.

Sitä taas on vaikea uskoa, että Soini ajaisi itsensä ulos jo hallituksen kokoamisvaiheessa. Onhan hän korostanut hallitushalujaan ja jopa esittänyt ministeritoiveitaan.

Yleinen usko on, että SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen löytää yhteisen sävelen Jyrki Kataisen kanssa. SDP:n kentälläkin on totuttu siihen, että vaaliretoriikka on vaaliretoriikkaa ja vaalien jälkeen valtionhoitajapuolueelle tutut toimintavavat kompromisseineen vyörytetään toiminnan keskiöön.

Lähiviikot ovat vähintään yhtä kiinnostavat kuin vaalienalusviikot.

Hallitus pitäisi saada kokoon nopeasti ja maamme kannalta keskeiset päätökset nuijia läpi.