Uutiset

Kiinteistöjen verotuksessa nostovaraa

Suomessa on yhä veronkorotusvaraa. Etenkin kiinteistöt ja asunnot ovat meillä kevyemmin verotettuja kuin muualla maailmassa keskimäärin.

Kaiken lisäksi valtio tukee sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain asunnon hankkimista, koska asuntolainojen korot saa vähentää verotuksessa. Myös oman asunnon myyntivoitto on verovapaata tuloa, jos omistaja on asunut siinä kaksi vuotta.

Ruotsissa tällaista verovapautta ei ole.

Kiinteistöjen ja asuntojen hellä verokohtelu ei ole sattuma. Esimerkiksi asuntolainan korkojen vähennysoikeus on niin arka aihe, etteivät poliitikot halua siihen muutosta, vaikka ekonomistien mielestä korkovähennyksen poisto asteittain olisi järkevää.

Suomessa on noin 700 000 asuntovelallista. Heitä ei haluta ikävillä päätöksillä vihastuttaa. Siksi kaikki puolueet laidasta laitaan ovat nykyisen verotuskäytännön kannalla.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes yritti vuosikymmen sitten avata keskustelua korkovähennyksen poistamisesta. Hän sai niskaansa sellaisen arvosteluryöpyn jopa omiltaan, että keskustelu oli lopetettava alkuunsa.

Kiinteistöjen alhainen verotus on johtanut siihen, että monet kiinteistöt ovat vajaakäytössä. Perhe saattaa pitää kakkosasuntoa tai lomapaikkaa, vaikka siellä käytäisiin ehkä kerran vuodessa, yritysten tyhjistä honkalinnoista puhumattakaan.

Yhdysvalloissa kiinteistöjä verotetaan kovalla kädellä ja vastaavasti tuloverotus on selkeästi meitä maltillisempaa. Linjaus suosii esimerkiksi loma-asuntojen vuokraamista, jolloin niiden hyötykäyttö kasvaa oleellisesti.

Myös maa- ja metsätalousmaan verotus on meillä kevyttä. Lähinnä puun myynnistä verotetaan. Siksi puu liikkuu kitsaasti.

Listaan voisi lisätä vielä, että meillä satojen tuhansien eurojen veneetkin ovat verottomia omistajilleen, kun monessa muussa maassa ne koetaan verotettavaksi luksukseksi.

Suomessa siis suositaan passiivista omistamista. Verot kerätään työstä ja kuluttamisesta sekä yhä enemmän myös energian käytöstä. Linjaus ei suinkaan pohjaudu ekonomistien suosituksiin tai poliitikkojen perimmäisiin ajatuksiin. Kyse on poliittisen uskalluksen puutteesta. Äänestäjiä ei haluta ärsyttää.

Pääomaveron lievästä korottamisesta voidaan puhua, koska se koskee harvoja. Arvonlisäveron korotusta äänestäjien on taas vaikea konkretisoida. Sen sijan kiinteistö- ja asuntoverojen korotukset herättävät negatiivisia tuntemuksia.

Suomi on kuitenkin pakkoraossa. Verotuloja pitää lisätä leikkausten ohella. Kestävyysvajetta kun ei kasvulla kiritä kiinni.

Tällaisessa tilanteessa ei auta muu kuin käydä aliverotettujen kohteiden kimppuun. Kiinteistöjen ja maaomistusten verottamisessa on sekin hyvä puoli, ettei niitä voi viedä maasta.

Kiinnostavaa nähdä jatkossa, mitä puoluejohtajien puheet veropohjan laajentamisesta ihan oikeasti tarkoittavat.

Otetaanko ekonomistien puheista opiksi?