Kolumnit Uutiset

Kiire helpottaa, jos kahvittelee vähemmän

Lukuisissa vanhustenhoitoyksiköissä eri puolilla Suomea työskennelleet Minna Heiskanen ja Maaret Rantapelkonen tarttuivat Aamulehdessä 22.7. tärkeään asiaan.

He sanoivat suoraan, ettei vanhustenhoidon laatu ole kunnossa.

Hoitajat Heiskanen ja Rantapelkonen kertoivat, että monesti kunnallisissa hoivakodeissa kiire on tekaistua.

Töitä laiminlyödään ja lounas- ja kahvitunteihin käytetään tarpeettoman kauan aikaa. Lisäksi hoitajat tapaavat pitää ruokailutuntinsa samaan aikaan, vaikka niitä voisi limittää tai esimerkiksi syödä yhtä aikaa autettavan potilaan kanssa.

Hoitajat ovat kellottaneet, kuinka kauan kollegat tauoilla istuvat – jopa kaksi ja puoli tuntia.

Näyttää ja kuulostaa siltä, että ongelma on myös johtamisessa. Laiminlyönteihin ei puututa.

Yleensä hoidon laadun heikkenemisestä on syytetty kiirettä ja hoitajapulaa.

Edelleen Suomessa hoidetaan vanhuksia keskimäärin vähemmällä hoitajamäärällä kuin muissa pohjoismaissa, joten kiire on ollut helppo syy.

Hienoa, että hoidon laatua pohditaan vihdoin muultakin kannalta. Varmasti työtavoissa on parantamisen varaa, samoin johtamisessa.

Lähihoitajatuttu on ollut kauhuissaan, kun hänen työpaikallaan kesän aikana kaikilla sovituilla käytännöillä on pyyhitty peppua. Hänestä kyse on piittaamattomuudesta. Siitä, ettei vain kiinnosta hoitaa hommia niin kuin on sovittu.

Yhteinen linja on ollut, että vanhusten vuorokausirytmistä pidetään kiinni. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aamulla vaihdetaan päivävaatteet, avataan verhot ja niin poispäin.

Kun vuoroa on vaihdettu, on vanhus edelleen yöpaita päällä, verhot kiinni, vaikka on iltapäivä ja aurinko paistaa. Verhoja ei ole muka ehditty aukaista, kun ei se mummeli kuulemma kuitenkaan siitä mitään hyödy. Sitä paitsi on ollut niin kiire, ettei ole ehtinyt.

Tuttavani totesi, että tietenkin on kiire, jos ei huvita hoitaa sovittuja töitä, joista myös palkkaa maksetaan.

Vaikka vanhustenhoito puhuttaa, pitää muistaa, että suuri osa hoitajista tekee arvokasta ja tärkeää työtä täydellä sydämellä.

Samaan aikaan vanhustenhoitolaitoksissa on yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Omatoimisuutta ei juurikaan ole, vaan jokainen potilas tarvitsee tavalla tai toisella henkilökohtaista apua.

Keskustelua tarvitaan, jotta huonolle hoidolle sokeutuminen saadaan kitkettyä pois.

Päivän lehti

2.6.2020