Kolumnit Uutiset

Kiistaa ei ole, mutta ratkaisu puuttuu

Sanahirviö – sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus – tarkoittaa tavallisen kansalaisen terveyttä ja hyvinvointia.

Mistä ministerit Risikko ja Guzenina-Richardson oikeastaan kiistelevät tai omien sanojensa mukaan eivät kiistele?

Guzenina haluaa ensin kuntarakennelain – sanahirviö sekin. Risikko haluaa soten.

Risikko kuvasi asiaa viimeisimmän kiihkeän kokouksen jälkeen, että ”päät punaasina yritetähän ratkaisua”.

Guzenina vastasi samaan kysymykseen käsittämättömällä hallintojargonilla.

Ratkaisua ei ole syntynyt ja ainakin oppositio huutaa päät punaisina.

Demarit haluavat ensin varmistaa, ettei suurin piirtein missään tilanteessa mennä kuntien pakkoliitoksiin.

Kokoomukselle taas tärkeintä olisi saada sosiaali- ja terveyspalveluille huomattavasti nykyistä suuremmat väestöpohjat. Asiantuntijatyöryhmässä on päädytty 50 000-100 000 asukkaan pohjaan.

Demarit eivät halua panna nimeään paperiin, ennen kuin varmistavat, että tuo pohja voidaan muodostaa muutenkin kuin kuntaliitoksilla, joita lähes kaikki ainakin näin vaalien alla vastustavat.

Kokoomus näyttää sairastuneen Nokia-tautiin. Se ei vallantäyteydessään ole muistanut, että loppujen lopuksi kaikki on äänestäjästä kiinni.

Vaikka järki kuinka sanoo, ettei kuntarajoilla ole enää sellaista merkitystä kuin hevoskärryjen aikaan, äänestäjälle ne tuntuvat olevan rakkaat.

Demarit taas hinkuivat hallitukseen sen verran kiihkeästi, ettei tainnut ihan tarkkaan tulla sovituksi, miten sote- ja kuntarakenneuudistukseen oikeastaan pyritään.

Nyt, kun kannatuskäyrät ovat edes hieman ylöspäin, on mukava kiskaista matto hallituskumppanin korkkarien alta.

Hallituksen on varmaan pakko ennen vaaleja tulla ulos edes jonkinlaisella sote-esityksellä.

Jos siihen kirjataan vähintään 50 000 asukkaan väestöpohja terveyspalvelujen järjestämiseksi, se tarkoittaa näilläkin seuduin taas uudenlaisia kuviota.

Esityksestä on tihkunut sen verran tietoa, ettei reikäleipäjärjestelyjä sallita. Silloin Hämeenlinna ja Hattula joutuvat väkisinkin kompukseen, ainakin johonkin löyhään liittoon.

Miten sitten käy Janakkalan? Se saanee kaksi innokasta kosiomiestä, etelästä ja pohjoisesta.

Keskussairaaloiden kohtalo on kaikkein eniten hämärässä. Tavoitteena on tiettävästi perusterveydenhuollon eli terveyskeskusten ja erikoissairaanhoidon eli keskussairaaloiden raja-aidan huomattava madaltaminen.

Sairaanhoitopiirit hallitus jo päätti lakkauttaa, mutta jossain erikoissairaanhoitoakin pitää antaa ja jonkun, siis meidän, pitää se myös maksaa.