Uutiset

Kiljukaulat ja urakiiturit

Aina välillä kaikki ärsyttää. Niinkuin nyt se, että säännöllisin väliajoin lehtien yleisönosastoilla pohditaan sitä, pitäisikö ärsyttäviltä pikkulapsilta kieltää pääsy ravintoloihin, julkisiin kulkuvälineisiin tai marketteihin. Mielenkiinnolla odotan sitä päivää, jolloin porttikieltoa vaaditaan myös huvipuistoihin ja lastenneuvoloihin.

Sekin toisaalta ärsyttää, että porttikiellon ehdottajat leimataan välittömästi lapsivihamielisiksi urakiitureiksi, jotka ovat vieraantuneet elävästä elämästä.

Tässä vaiheessa on syytä tunnustaa, että kuulun ilmeisesti molempiin ryhmiin. Olen käynyt välillä hyvinkin äänekkäillä kauppareissuilla lasteni kanssa, mutta silti toisten kersojen vihlova huuto riipii hermoja.

Toistaiseksi minulle on kuitenkin lohduksi riittänyt se, että omat lapset eivät enää kilju selkä kaarella karkkitiskin edustalla, nyt siellä huutaa jonkun muun lapsi.

On täysin ymmärrettävää, että joku ärsyyntyy esimerkiksi pikkulasten huudosta tai ryntäilystä. Se ei kuitenkaan ihan automaattisesti tarkoita lapsivihamielisyyttä.

Ainakin minua ärsyttävät pikemminkin ne vanhemmat, jotka eivät näytä millään lailla reagoivan lastensa tekemisiin.

Kun toppapuvussa hikoileva lapsi kitisee, sen pitäisi olla vanhemmille merkki siitä, että kaupasta on syytä poistua eikä siirtyä hypistelemään seuraavaa vaatetankoa. Ja sen selkä kaarella kiljuvan lapsen voi napata kainaloon ja viedä ulos rauhoittumaan. Eikä lapsen perusoikeuksiin kuulu saada näpelöidä kaikkea, mitä kaupassa on.

Lapsukaisia voi opettaa käyttäytymään julkisilla paikoilla. Se ei kuitenkaan onnistu pekällä kuivaharjoittelulla vaan vaatii aitoja visiittejä muiden ihmisten pariin.

Sinänsä ajatus lasten porttikiellosta kauppaan on järjetön. Kauppiailla ei onneksi taida olla varaa kelpuuttaa vain tietyt kriteerit (ikä, sukupuoli, tulotaso…) täyttäviä ihmisiä kuluttajiksi.

Porttikiellon käytännön toteutuskin olisi hankalaa. Lapsiperheen vanhemmat voisivat tietysti vuorotella kauppareissuilla, mutta ei sekään aina onnistu. Entä miten toimivat yksinhuoltajat? Pitäisikö heille myöntää kauppapassi, jolla poikkeusluvalla sallittaisiin lasten tuonti kauppaan?

Entä silloin, kun lapsille pitää ostaa vaatteita. Tehdäänkö niinkuin takavuosien Niksi-Pirkka laittamattomasti neuvoi: ”Täytä vanha sukka lecasoralla ennen kuin lähdet kenkäostoksille. Löydät helposti sopivat jalkineet ja säästyt sovittamisen vaivalta.” Samaa menetelmää voinee soveltaa myös vaatteiden ostoon, kunhan varaa lecasoraa vähän enemmän.

Jokaisella on kai omat kauppareissujen ärsykkinsä. Meidän perheen ranking-listalla korkeimmalle yltävät ne seurueet, jotka parkkeeraavat kärryineen vaihtamaan kuluneen vuoden kuulumisia joko liukuportaiden päähän, kahvipakettien edustalle tai mihin tahansa ahtaaseen käytävään.

Olisiko tässä porttikiellon paikka, vai yritetäänkö sittenkin vain sietää toisiamme.

sari.oksala@hameensanomat.fi

ÄLÄYS:

Mielenkiinnolla odotan sitä päivää, jolloin porttikieltoa vaaditaan myös huvipuistoihin ja lastenneuvoloihin.