Uutiset

Kiljuset kantavat kimpsunsa Kanta-Hämeeseen

Kiljusen herrasväki ei tule mihinkään hissun kissun. Ei edes Kanta-Hämeeseen. Ensi kesän lasten taidefestivaali Hippaloiden pääesitys on Tanssiteatteri Hurjaruuthin teos Kiljusen herrasväki, ja Vanaja-salin lavalla nähdään vauhtia ja railakkaita tilanteita.

– Yksinkertaisesti voi sanoa, että Kiljusen herrasväki muuttaa uuteen kylään ja oikeastaan tuhoaa sen, sanoo koreografi, esityksen dramaturgi ja koko idean isä Riku Immonen.

Kiljusen herrasväki palaa tavallaan juurilleen ensi kesän Hippaloissa. Jalmari Finnen kirjoihin perustuvat Kiljusen herrasväen edesottamukset sijoittuvat Kangasalle eli entiseen Hämeen lääniin. Immosen Kiljuset asuvat vieläkin lähempänä, sillä koreografi näkee tarinan sijoittuvan oman sukunsa mökin maisemiin Hattulan Sattulaan.

– Pari vuotta sitten löysin mökiltä Jalmari Finneä käsittelevän kirjan ja muistin itsekin lukeneeni Kiljus-tarinoita kahdeksanvuotiaana. Minulla on tapana innostua, ja silloin mieleen tulee kokonainen ideapalikka, Immonen kertoo.

Tällä kertaa palikka sisälsi ajatuksen Kiljusiin perustuvasta tanssiteatteriesityksestä. Ja kuinka ollakaan, idea sopi mainiosti tänä vuonna 30 vuotta täyttävän Hurjaruuthin Pölyt pois klassikoista -teossarjaan. Esitys sai ensi-iltansa helmikuussa.

Mökö onkin nyt tyttö
Kiljusen herrasväki -esityksessä ei tanssillisen luonteensa vuoksi juuri puhuta, mutta muuta ääntä ja vauhtia on senkin edestä. Tanssijoiden kanssa lavalle nousevat esitystä säestävät muusikot.

Immonen on itse kirjoittanut näyttämöversion Finnen kirjasarjan pohjalta. Hän on lähtenyt liikkeelle Kiljusten alkuvaiheista eli ajasta, jolloin perheen vanha koti käy pieneksi, kun kaksospojat kasvavat. Lavalla nähdään äidin ja isän kanssa vain kaksi lasta, sillä eletään aikaa, jolloin tytär Olga eli Plättä ei ole vielä syntynyt.

– Plättä tuli itse asiassa mukaan kirjoihin aika myöhään, Immonen muistuttaa.

– Itse olen halunnut seurata ennen kaikkea tarinoiden henkeä enkä kirjainta.

Hurjaruuthin versiossa toinen kaksosista on poika, mutta toinen onkin tyttö. Mikaelista eli Mököstä on tullut Mikaliina, jota esittää Kaisa Niemi.

– Ensin mietin, pitäisikö sekä Kaisa Niemen että Iiro Näkin esittää poikia, mutta aika äkkiä tulin sellaiseen tulokseen, ettei lasten sukupuolella ole oikeastaan mitään väliä, Immonen kertoo.

Nuori tanssija Iiro Näkki kertoo Lennart Kiljusena eli Luruna joutuneensa kunnon rääkkiin. Riku Immosen koreografia on niin vauhdikas, että hiki nousee väkisinkin pintaan.

– Olen tehnyt useita tunnin mittaisia juttuja, mutta tämä 45 minuuttia on huomattavasti rankempaa, Näkki hymyilee.

Musiikki haistaa maailman tuulia
Ensimmäinen Kiljusen herrasväestä kertova kirja julkaistiin vuonna 1914. Riku Immosen mukaan tarina on yhä ajankohtainen.

– Tarina kertoo perheestä, joka kulkee omia polkujaan, mutta on kuitenkin tiivis ja rakastava. Paineissa auttaa, kun ollaan yhdessä ja otetaan läheiset huomioon. Minusta tämä on oikein sopiva teos tähän päivään.

Immonen on halunnut kunnioittaa teoksella Suomea – mutta myös ulottaa sen tematiikkaa maan rajojen ulkopuolelle. Tämä tehdään musiikilla.

– Esimerkiksi Hämäläisten laulusta esitetään sambaversio. Kun Kiljuset muuttavat Wetelin kylään, taustalla soi Pullavalssi eli Tula tullallaa, jota on viety teemallisesti vähän Venäjälle päin. (HäSa)