Uutiset

Kilpailu elää ihmisen ahneudesta

Yritysvalmentaja Jari Sarasvuolla on resepti terveeseen kilpailuun. Kilpailuun, joka ei syö työntekijöitä vaan tuottaa. Koko yhteiskunnalle.

– Kilpailun hedelmät pitää kanavoida myös työntekijöille, koska oppiva ja nälkäinen työntekijä on tärkein pääoman muoto. Vaikka kiitos on tärkeä asia, se ei riitä. Tuottoa pitää myös aineellisesti kanavoida työntekijöille.

Sarasvuo on julkisesti sanonut antavansa tänä vuonna koko henkilöstölleen yhteensä 500 000 euroa. Hän on tuonut asian julkiseksi, koska haluaa antaa esimerkin anteliaisuuden kulttuurista.

– Nyt en myöskään pysty pakittamaan lupauksestani. Minun rahallani on hermot, antaminen ei ole helppoa. Haluan kuitenkin, että ihmisten sisäinen käsitys antamisen merkityksestä kasvaisi.

Sarasvuo kuitenkin sanoo, ettei antaminen tee hänestä yhtään sen täydellisempää ihmistä. Antaminen on hyvää bisnestä.

Sarasvuo hipeltää kädessään olevaa kultaista Rolexia. Hänen anteliaisuuden kautensa alkoi Rolexista. Kaikki työntekijät saivat sellaiset vuonna 1998. Se kirpaisi lahjan antajaa, vieläpä kun lahjan saajat olisivat mieluummin halunneet rahaa.

– Opin sillä, että jaoin omastani enemmän. Kyllä antaminen silti sattuu.

Sarasvuo palkitsee työntekijänsä, mikäli tavoitetulokseen päästään. Se kannustaa työntekijöitä kilvoittelemaan.

Sarasvuon Trainers’ House on markkinointi- ja valmennusyritys. Muun muassa Trainers’ House kouluttaa yrityksiä kulkemaan paremmin kohti tavoitteitaan. Yrityksessä työskentelee 50 ihmistä.

Kateus ruokkii kilpailua

Missä menee raja? Milloin kilpailusta tulee hidaste, pahan ilmapiirin luoja?
Kilpailulla on nurja puolensa, josta myös Sarasvuo on tietoinen.

Yritysvalmentaja ei kannusta ahneuteen. Sen vuoksi hän ei kannata proviisiopalkkaa.

– Jos jokaisesta kaupasta saisi provikan, kaikki pelaisivat omaan pussiin. Kilpailu olisi negatiivista.

Kilpailu ravitsee myös kateutta. Sarasvuo sanoo käyvänsä turhaa sotaa kateutta vastaan.

– Kilpailu perustuu osin kateuteen. Kapitalismi on saatanallinen mylly, joka pyörii ihmisen alhaisuudella. Tämähän on paradoksi, Sarasvuo naurahtaa ja mereltä paistava aurinko luo varjon yritysvalmentajan kasvoille.

– Kilpailusta huolimatta ihminen ei saisi kadottaa sieluaan. Pitää pohtia sitä, mikä on oikein. Jos teet uhrauksia toisaalla, se ei oikeuta mihin tahansa toisaalla.

Diili ei ole nollasummapeliä

Konkreettinen esimerkki kilpailusta on tammikuussa alkava Diili-ohjelma. Sarasvuo etsii ohjelman avulla Trainers’ houseen työntekijää. Kaksi joukkuetta kilpailee keskenään, ja jokaisen suoritetun tehtävän jälkeen hävinneestä joukkueesta joku joutuu keskeyttämään kilpailun.

Vaikka ohjelma ei ole vielä alkanut, keskustelu käy kuumana.

Yleisönosastokirjoituksissa on jo väitetty, että Diili perustuu ihmisarvon mitätöimiseen. Yksi ihminen saa työpaikan ja muut häviävät.

– Kilpailu ei ole nollasummapeliä. Jos olet urheillut, tiedät, että molempien joukkueiden taso määräytyy toisesta joukkueesta. Keskinkertaisen joukkueen taso nousee, kun vastaan tulee hyvä joukkue ja toisin päin.

Sarasvuota ärsyttää väitteet kilpailijoiden ihmisarvon mitätöimisestä, sillä jo ohjelman teon aikana moni kilpailija sai työtarjouksia.

– Kun katsoo kilpailijoiden kehityskaarta, se antaa katsojille toivoa siitä, että aivan tavallinen ihminen voi pärjätä.

Sarasvuo ei kuitenkaan kiellä, etteikö ohjelmassa tule vastaan nöyryyttäviä hetkiä. Niitähän tulee normaalissakin elämässä.

– Mutta en mä missään nimissä nöyryytä ihmisiä viihteen nimissä.

Ohjelmassa on todella avoin keskustelukulttuuri. Normaalissa työyhteisössä niin ei puhuta.

Jeesus kannusti kilvoitteluun

Sarasvuo kirjoitti Aamulehteen kolmen esseen sarjan Suomen henkisen ilmapiirin muuttamisesta ja työn arvon palauttamisesta. Hän sai päällensä mielipiteiden ryöpyn. Muun muassa piispa Juha Pihkala kritisoi Aamulehdessä Sarasvuon ajattelua.

– Olen siitä vähän surullinen, koska minulla on harrastajan tuntuma siihen, mitä Raamattu ja kristinusko opettavat kilvoittelusta ja maallisen työn tekemisestä.

Sarasvuon mielestä Raamattu toistuvasti sekä Uudessa että Vanhassa testamentissa kehottaa kilvoittelemaan.

– Uskon tarkoitus on auttaa ihmistä tulemaan Jumalan kuvaksi ja antaa eväitä kurottaa tätä ihannetta kohti. Tähän kietoutuu kilvoittelu, kasvaminen, vastuunkanto, moraalinen lujittuminen. Ne eivät ole luuseriutta palvelevia juttuja. Jeesuksen yksi viesti on, että talenttia ei saa kätkeä.

Sarasvuon mielestä Suomessa ajatellaan, että kilvoittelu on huono asia. Se estää yhteiskuntaamme kehittymästä osaamisyhteiskunnaksi.

– Ilman kilpailua heikoille kävisi huonommin, mutta vahvat ovat aina hoitaneet itsensä sellaisessakin tilanteessa, jossa ei ole kilpailua.

Yritysvalmentaja paasaa kilpailun synnyttävän tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Silloin kun ei ole kilpailua, eliitti hallitsee.

– Se on kuin orjayhteiskunta. Ihmiset eivät voi tehdä työllään, lahjakkuudellaan tai onnekkuudellaan mitään menestymisensä eteen.

Sarasvuon puhetahti kiihtyy. Hän tuijottaa suoraan silmiin ja sanoo maailman olevan sanomattomasti huonompi paikka ilman kilvoittelua.

– Nämä, jotka haluavat kilpailua vähemmäksi, haluavat purkaa hyvinvointiyhteiskunnan.

Heikkoudet kaatavat

Miten Suomea piinaava kilpailukrapula saadaan nostettua nousukauteen?

– Esimerkki. Myötätunto. Kilpailua vastustavia ihmisiä kohtaan pitää suhtautua myötätuntoisesti. He haluavat meidän taantuvan takaisin kivikaudelle. Tuottavien ihmisten pitää hoitaa oma ruutu ja kasvaa. On parempi, että me leivotaan kakku. Ei me voida mennä määkijöiden joukkoon, koska silloin meistä tulee samanlaisia määkijöitä. Pitää luoda hyvinvoinnin perustaa.

Sarasvuo tarkoittaa kasvamisella ja oman ruudun hoitamisella, että laakereillaan ei voi levätä. Pitää muuttua, oppia tuntemaan itsensä ja täytyy haluta voittaa. Samalla pitää ymmärtää, mitä on mahdollista voittaa ja mihin voitto perustuu.

– Pitää olla hyvä taju siitä, mitä ei ole eikä osaa. Samaan aikaan pitää ymmärtää, mitä voi olla ja mitä voi oppia. Siinä on vissi ero. Pitää ennen kaikkea oppia tuntemaan heikkoudet. Heikkoudet meidät kaatavat, eivätkä puutteelliset vahvuudet.

Sarasvuo on kouluttanut tuhansia yritysjohtajia. Johtajilla on avaimet yrityksen terveeseen kilvoitteluun ja sen tukemiseen.

– Johtajan pitää kasvaa itse ihmisenä. Jos johtaja ei ole työyhteisössä, eristäytyy ja katsoo, että muiden säännöt eivät koske häntä, hän ei ole johtaja. Jos työyhteisössä on ongelmia, pitää muuttaa koko sosiaalinen sopimus. Yhden ihmisen kouluttaminen ei muuta koko yritystä.

Sarasvuo kantaa Diilissä vastuun

Mutta miten käy Diilin ihmisille, kun kilpailu on käyty? Onko peli yhtä raadollista kuin amerikkalaisessa versiossa?

Tiedoksi vain hyvät sohvaperunat. Sarasvuo ei pidä amerikkalaisesta Diilistä. Hän kallistaa päätään ja katsoo kuviteltua tv-ruutua.

– Näin ammattilaisen silmin musta tuntuu, että se on käsikirjoitettu.

Sarasvuon mukaan yksikään suomalaisessa Diilissä annettavista lähtöpasseista ei ole mielivaltainen päätös, vaan ne kaikki ovat perusteltuja.

Sarasvuo on paljon myös pohtinut, mikä on jokaisen kilpailijan vaikutus ryhmädynamiikkaan. Peliä käydään joukkueina, ei yksilöinä.

– Päätökset eivät ole ennakoitavissa. Anteeksi vain kotikatsomo: katsoja EI OLE parempi johtamisen asiantuntija kuin minä. Mulla on 50 ihmistä töissä ja mä johdan 16 vuotta nousevan tuloksen tehnyttä yritystä. Tukenani on neljä neuvonantajaa, koulutetut ihmiset kameran toisella puolella. Mutta päätös on aina mun. Kannan vastuun siitä, että saan työntekijän ja siitä miten ihmisille käy, jotka eivät tule valituiksi. Huolehdin heistä myös tämän jälkeen. Meillä on formaatin ulkopuolinen sitoumus.

Päivän lehti

3.12.2020

Fingerpori

comic