Uutiset

Kim Jong-un käänsi nuoren miehen suunnan

Antti Siika-ahon maailmankuva muuttui Pohjois-Korean matkoilla. Siihen asti pääasia oli, että Koreat saataisiin yhdistettyä. Entinen Suomi-Korea-seuran puheenjohtaja aloitti tammikuussa keskustanuorten pääsihteerinä.

Antti Siika-aho  ystävystyi nuoren tulkin kanssa Pohjois-Korean matkalla vuonna 2012. Puoli vuotta myöhemmin tulkilta tuli sähköposti yliopiston osoitteesta. 

Se oli todella kummallista, koska Siika-aho ei ollut koskaan saanut yksityishenkilöltä sähköpostia Pohjois-Koreasta. Hän ei uskaltanut vastata viestiin, koska häntä pelotti, miten korealaiselle kaverille kävisi.

Joku yliopiston atk-keskuksesta olisi voinut huomata, että eurooppalaisesta ip-osoitteesta oli tullut viesti. Sen jälkeen nuori mies olisi voitu hakea kuulusteluihin, ja se olisi ehkä ollut menoa.

– Se oli yksi monista herättävistä kokemuksista. En voinut vastata sellaiselle ihmiselle, jonka koin kaveriksi.

Siika-aho toimi kuusi vuotta Suomi-Korea-seuran puheenjohtajana. Se ei kaduta, mutta häntä hävettää, että hän antoi päämäärän pyhittää keinot. Hänelle oli pääasia, että Koreat saataisiin yhdistettyä. 

– Suljin silmäni ihmisten oikeuksien ja vapauksien polkemiselta. Suomessa kyllä puhuin, että esimerkiksi opiskelijoilla pitää olla asiat kunnossa. Tajusin itsekin, että se oli kornia, ja se ahdisti minua paljon.

 

Haapajärvellä  Pohjois-Pohjanmaalla kasvanut Siika-aho kiinnostui politiikasta jo varhain. Hän teki poliittisia pilapiirroksia säännöllisesti Kalajokilaakso -lehteen 12–14-vuotiaana.

– Meillä ei lapsena pelattu pleikkaria tai Nintendoa. Pilapiirrokset olivat minun harrastukseni, josta sai vielä taskurahaa. Olin aika hyvä piirtämään, ja kykenin ottamaan yhteiskunnallisiin aiheisiin kantaa.

Poliittiseen heräämiseen vaikutti kasvu laman repimässä ja EU-jäsenyyden kanssa kipuilevassa maalaiskylässä.

Siika-aho oli aluksi yleisvasemmistolainen, mutta lukioiässä hän innostui tieteellisesti sosialismista.

Marxilainen maailmanselitys tuntui vastaavan täydellisesti kaikkiin kysymyksiin, joita nuori ihminen voi pohtia päänsä sisällä pienessä kylässä.

 

Siika-aho ei osaa antaa lonkalta suoraa vastausta, miksi hän kiinnostui nuorena Pohjois-Koreasta. Hän myöntää, että se liittyi jotenkin vasemmistolaiseen maailmankuvaan, koska Pohjois-Korea oli viimeisiä kommunistisia maita maailmassa. Samaan aikaan heräsi nuoren miehen tietoisuus maailman kriiseistä ja kehitysmaista.

– Minua ärsytti suunnattomasti se, että suurvallat sekaantuivat jatkuvasti Korean niemimaan politiikkaan. Mietin, miksi korealaisten ei anneta elää rauhassa ja saavuttaa jälleenyhdistymistä.

Muistomerkkivierailut olivat pakollinen kohde kansainvälisille delegaatioille, ja Siika-aho oli Suomi-Korea-seuran puheenjohtajana mukana seuraamassa muutamaa isoa paraatia. Hän näki kaukaa myös Pohjois-Korean nykyisen johtajan Kim Jong-unin ja hänen isänsä Kim Jong-ilin. Paraatit olivat varsin rankkoja kokemuksia, koska niissä piti seisoa kahdesta kolmeen tuntia paikallaan.

 

Siika-aho löysi myös inhimillisyyttä paikallisista ihmisistä silloin harvoin kun heitä pääsi tapaamaan. Hän ystävystyi vuosien varrella useiden korealaisten virkamiesten kanssa, mutta todellinen ystävyys oli vaikeaa. 

Monilla pohjoiskorealaisilla virkamiehillä oli vaimo ja lapsia, mutta Siika-aho ei voinut koskaan tavata heitä. Hän muistaa kuitenkin erään tapauksen Pjongjangissa. 

Siika-aho lähti pitkäaikaisen pohjoiskorealaisen oppaansa kanssa kahdestaan iltakävelylle. Opas oli järjestänyt niin, että hänen vaimonsa ja kaksi yläkouluikäistä tytärtään tulivat vastaan erääseen kadunkulmaan.

– Menimme näennäisesti oppaani kanssa ostamaan jäätelöä kioskista. Vaimo ja lapset tulivat siihen viereen ja juttelimme pitkään normaalisti. Sitten lähdimme pois. Ei ollut puhettakaan, että voisin mennä heidän kotiinsa. 

Pohjoiskorealaiset eivät koskaan arvostelleet maataan suoraan Siika-aholle, mutta he tekivät ironisia huomioita, joihin kätkeytyi paljon kritiikkiä. Jos esimerkiksi bussiliikenne ei toiminut sähköpulan takia, korealaiset sanoivat, että tässä sitä vain seistään, kun ei ole sähköä.

Siika-aho pääsi virallisten delegaatioiden mukana vierailemaan myös pääkaupungin Pjongjangin ulkopuolelle. Hän ei voinut olla huomaamatta, miten rapistunutta kaikki oli, vaikka ulkomaalaisille vieraille esiteltiin parempia kohteita. Maahan oli rakennettu 1960- ja 1970-luvulle asti teollisuutta ja julkiset palvelut, mutta sitten kehitys oli tyssännyt.

– Aika oli pysähtynyt. Esimerkiksi tehtaan piipuista ei tullut savua.

 

Myös historian opiskeleminen Tampereen yliopistossa muutti Siika-ahon maailmankuvaa.

– Tampereen yliopisto tekee monesta vasemmistolaisen, mutta meikäläisellä kävi päinvastoin. Uusi tieto, joka tuli luotien lailla luennoilla, alkoi nopeasti rapauttaa omaksuttua kommunistista maailmankuvaa.

Siika-aho tajusi, että hän ei oikeasti ajattele niin kuin puhuu. Siitä syntyi omien arvojen ja aatteiden kriisi, jota kesti pitkään.

Vaikein kynnys oli uskaltaa tulla uusine mielipiteineen ulos. Pohjoispohjalaiseen tapaan hän pelkäsi, mitä muut ihmiset ajattelevat.

– Se kynnys piti vain voittaa. En halunnut tai voinut jäädä ajatusteni kanssa yksin. Moni saattaa irvailla, että vanhasta kommunistista tuli keskustalainen. En välitä, koska en voi elää sellaisten puheiden varassa.

Haastattelussa hersyvästi naurava ja huumoria viljelevä mies vaikuttaakin vapautuneelta. 

Siika-aho kertoo, että hän on myös oppinut kuuntelemaan toisia ihmisiä. 

 

Keskustalaiseksi kääntyminen oli pitkän pohdinnan tulos. 

Keskustan kuntavaalien 2012 slogan ”On kotiintulon aika” pitää Siika-ahon kohdalla tavallaan paikkansa, sillä hän kävi yläasteikäisenä muutamassa keskustanuorten tilaisuudessa.

Helsinkiin muutettuaan Siika-aho meni mukaan keskustanuorten toimintaan. Hänet valittiin viime vuoden lopussa keskustanuorten pääsihteeriksi. Pääsihteeri toimii operatiivisena johtajana.

– Haluan, että keskustanuoret pysyy edelleen Suomen suurimpana poliittisena nuorisojärjestönä ja että nuorkeskustalainen näkökulma näkyisi puolueen linjassa sitten, kun keskusta uusii periaateohjelmansa parin vuoden päästä.

 

Siika-ahon mielestä länsimaiden pitää jatkaa vuoropuhelua Pohjois-Korean kanssa. Se on ainut tie, jolla suljettuun maahan saadaan vuorovaikutteita. Hänen mukaansa olisi Euroopalta vihonviimeinen virhe lähteä mukaan Yhdysvaltain uhittelulinjalle.

Antti Siika-aho isännöi usein korealaisia delegaatioita Suomessa. Hän vei korealaisia valtuuskuntia Urho Kekkosen kotimuseoon Tamminiemeen. Pohjoiskorealaiset vieraat hämmästelivät aina, miten vaatimattomissa oloissa Suomen presidentti oli asunut.

– Sylvillä  ja Urholla oli Tamminiemessä kaksi erillistä makuuhuonetta ja Kekkosella vain pieni poikamiehen sänky. LM-HäSa

Päivän lehti

21.10.2020

Fingerpori

comic