Kolumnit Uutiset

Kirja korvassa

Kasvoin työläisperheessä aikana, jolloin toimeliaisuus oli hyve ja kirjojen kanssa seurustelu  laiskottelua. Ei saanut rauhassa istua lainakirjan kanssa, aina patistettiin tekemään jotakin tähdellistä. Tiskit odotti tai eteisen matot piti pudistella. Mutta  kirjastossa sai syventyä kirjoihin. Oli hiljaista, valoisaa, seesteinen tunnelma, kirjojen tuoksu ja tarinat.

Työhöni Hämeen taidetoimikunnassa kuului paljon tapaamisia ympäri maakuntia. Silloin löysin äänikirjat piristämään pitkiä ajomatkoja. Mitä koleampi dekkari auton cd-soittimesta kaikui, sitä rattoisammin sujui matka. 

Kirjastoissa on lainattavissa melko paljon äänikirjoja. Kolusin säännöllisesti neljän paikkakunnan kirjastot etsien kuunneltavaa. Kun suomenkieliset teokset loppuivat, löysin englannin- ja ruotsinkieliset tallenteet. 

Aluksi kielen seuraaminen oli haastavaa, mutta hämmästyttävän nopeasti alkoi juonen käänteissä pysyä mukana vieraasta kielestä huolimatta. 

Tuli aika, jolloin ajomatkat eivät riittäneet kirjojen kuuntelemiseen. Silloin auto seisoi pihassa ovet avoinna ja sen cd-soitin kailotti kirjan tarinaa naapurustonkin iloksi. Sitten ryhdyin kääntämään cd-kirjojen ääniraidat tietokoneella tiedostoiksi, jotka latasin puhelimeen. Puhelin taskuun ja nappikuulokkeet korviin: mikä vapaus tehdä käsillä kaikenlaista ja samalla kuunnella kirjoja!

Varsinaisia äänikirjojen aarreaittoja, maksullisia kylläkin, löytyy nykyään netistä. Olen ahminut lähes viisikymmentä uutta teosta muutamassa kuukaudessa nettipalvelun kautta. 

Kirjailijoiden tekijänoikeussopimukset sähköisten kirjojen suhteen ovat varmasti hyvin kirjavia. Toivottavasti sopimukset takaavat heille kohtuulliset korvaukset myös äänikirjoista, jotta lisää teoksia saataisiin kuunneltaviksi. 

Nykyisin odotan innolla siivouspäivää, puutarhan raivausta tai tiskausurakkaa, jotta pääsen keskittymään äänikirjaan. Jaksan perehtyä hyvinkin pikkutarkkaan puunaukseen tarinoiva ääni korvissani. Kodinhoidolliset toimenpiteet tulee tehdyksi kirjan kuuntelun ohessa miltei huomaamatta. 

Äänikirja on omanlaisensa muoto nauttia kirjallisuudesta. Lukijan rooli on olennainen: hyvä luenta on vivahteikasta ja elää tekstin mukana ilman liiallista tulkintaa. Näyttelijät ovat äänenkäytön ammattilaisia ja heitä on ilo kuunnella.

Keskinkertaisiakin teoksia on tullut seurattua pelkästään oivallisen lukijan ansiosta. 

Kirjojen sähköistymisestä huolimatta kirjastovierailut ovat edelleen verrattomia. Kirjastossa on hyllyittäin teoksia täynnä faktaa ja fiktiota, hyvässä järjestyksessä, valossa ja tunnelmassa. Kirjojen muoto ja materiaalit ovat aistittavissa, sisältö silmäiltävissä ja luettavissa. Ja ne ovat tarjolla lainattavaksi. Vielä ihan ilmaiseksi!

Sirpa Haapaoja
sirpa.haapaoja@gmail.com
Kirjoittaja on hämäläistynyt kulttuurituottaja ja kuvataiteilija, Hämeenlinna.