Uutiset

Kirjaimista syntyi taidetta

Erityisopettaja Kaija Leena Piiparin lempikirjain on R.

– R niin kuin rakkaus, Piipari selvittää syyn lempikirjaimeensa.

Erityisopettajana Piipari on tehnyt koko elämäntyönsä kirjainten parissa. Hän on ohjannut ja opettanut lapsia, jotka kokevat lukemaan tai kirjoittamaan oppimisen vaikeaksi. Piipari on myös vetänyt kirjoituspajoja ja -leirejä, joissa on varattu aikaa luovuutta rohkaiseviin teksteihin.

Kirjaimiin liittyy myös Piiparin viimeinen iso koulujuttu. Hän ideoi Ojoisten koulun Elämäni kirjaimet -projektin, joka on ollut käynnissä koko syksyn. Sen aikana oppilaat ovat tutustuneet kirjaimiin monella luovalla tavalla. Koululla ja ARX:ssa on järjestetty erilaisia työpajoja muun muassa kädentaidoista, sanataiteesta ja musiikista. Mediapajassa on muun muassa tutustuttu koulun historiaan, luontokoulu Ilveksessä taas on etsitty tuntematonta eliötä.

Projekti huipentuu perjantaina, jolloin kaikki pajoissa syntyneet työt ovat esillä koulun seinillä ja juhlasalissa.

Hankkeella on muukin selitys, kuin vain se, että Piipari on innostunut työstään.

– Jään vuoden vaihteessa eläkkeelle. Halusin vielä tehdä yhdessä jotain sellaista, missä koko koulu on mukana.

Kirjaimia monella tapaa

Piiparin mielestä kouluissa on liian vähän aikaa vapaaseen kirjoittamiseen. Elämäni kirjaimet -projektin aikana onkin pyritty siihen, että asioiden työstämiseen ja kirjoittamiseen on riittävästi aikaa.

Jo kesällä kolmasluokkalaisilla oli tehtävä. Piipari antoi jokaiselle filmipurkin, joka oli oma salaisuuspurkki. Purkkiin piti tallentaa yksi tärkeä kesämuisto. Koulun alettua jokainen paljasti kirjoittamalla, mitä purkista löytyy.

– Jokainen kokee kirjaimet eri tavallla. Sen vuoksi pyrittiin siihen, että niitä työstetään ja kuvataan monesti näkökulmasta.

Ongelmat selvillä, mutta apua vähän

Lasten lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet saivat Piiparin aikoinaan lukemaan erityisopettajaksi.

– Lapsia voi auttaa pienilläkin asioilla, mutta erityisen tuen tarve tulee selvittää mahdollisimman monipuolisesti, jotta tukitoimet osataan kohdentaa mahdollisimman oikein. Se auttaa, että lasten tuen tarpeet kartoitetaan nykyään varhain. Tosin apua ei ole aina riittävästi tarjolla.

Piiparin mukaan myös lasten oppimisvaikeudet eivät ole irrallisia asioita muusta elämästä. Turvattomuus, liian vähäinen uni ja kiire tarttuvat myös lapsiin.

Piiparin mukaan ahkera harjaannuttaminen kannattaa.

– Esimerkiksi kirjoittamisen virheistä ei saa tulla mörköjä, jotka kahlitsevat kirjoittajaa.

Piipari sanoo, että hänelle opettajan työ on ollut oikea valinta.

– Lapsen maailma on kiehtova ja minulle läheinen.

Hänestä on myös rikkaus, että Ojoisten koululla on keskenään erilaisia lapsia.

– Kun tulin kouluun vuonna 1984. Tuohon aikaan ei tällainen ”sooloilu” olisi ollut mahdollista, Piipari hymyilee.

Hän kuitenkin kokee, että ilman Elämäni kirjaimet -projektia viimeinen koulusyksy olisi ollut vaisu.

– Olen kokenut koko projektin todella rikkaana. Kaikki ovat olleet innokkaasti mukana. (HäSa)

Päivän lehti

18.1.2020