Uutiset

Kirjallisuuslehtien kenttä on kirjava

Tänä syksynä on pohdittu enemmän kuin koskaan kulttuurilehtien ja sitä kautta myös kirjallisuuslehtien asemaa, sillä eduskunta on talousarvioehdotuksessaan leikkaamassa yli 15 prosentilla kulttuurilehtien tukea ensi vuodelle.

Monelle lehdelle tämä tarkoittaa synkkää tulevaisuutta, koska useita lehtiä tehdään jo nyt hyvin pienellä budjetilla ja suurimmaksi osin talkoovoimin – tuella on etupäässä katettu painokustannukset.

Tämä kaikki tarkoittaa tulevaisuudessa myös entistä viihteellisempää mediaa, sillä päätöshän tukee kaupallisia joukkoviestimiä.

Kaikkiaan kulttuurilehtien tuki on ollut Suomessa 800!q 000 euroa ja se on tavoittanut 120 lehteä. Ruotsissa vastaava on ollut moninkertainen, 2,5 miljoonaa euroa.

Kulttuuriministeri Tanja Saarela on puolustellut leikkausta, mutta hänen leikkauspäätöstään voi pitää vahvana viestinä ministerin arvovalinnoista, sillä kulttuurilehdet muodostavat suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävän ja monimuotoisen foorumin yhteiskunnalliselle, uskonnolliselle ja kulttuurista käytävälle keskustelulle.

Ongelma tiedonkulussa

Suomalaisten kirjallisuuslehtien kenttä on kirjava ja vaikeasti hahmotettava. Jokaiselle lukijalle löytyy oman näköisensä lehti, mutta kaikkien lehtien olemassaolosta eivät lukijat tiedä ja vaikka lehdistöä yrittää seurata, eivät lehdet osu käsiin. Tieto niistä ei aina kulje.

Suomalaista kirjallista kulttuuria tarkkaan seuranneen professori Juhani Niemen mielestä ilmiö on mielenkiintoinen vaihtoehtojen moninaisuuden ja rikkauden vuoksi.

Hajanaisuus alkoi 1990-luvulla. Syiksi Niemi luettelee muun muassa runouden julkaisutarpeen, sillä suurissa kustantamoissa runous on menettänyt markkina-arvonsa ja siksi runous elää pienkustantamoissa ja pienissä kirjallisuuslehdissä.

Myös kritiikki ja eri alakulttuurit ovat saaneet omat lehtensä. Lisäksi helpompi painotekniikka ja verkkoympäristö ovat lisänneet lehtien julkaisumahdollisuuksia.

– Lehden tekeminen ei ole helppoa, sillä konkreettisen lehden lisäksi vaaditaan vielä markkinointirahaa ja markkinointikanavia, Juhani Niemi muistuttaa.

– Yritän seurata kaikkia lehtiä, mutta ainahan joku jää pimentoon, hän jatkaa.

Vaikka Suomessa on lehtien runsaus, niitä ilmestyy väkilukuun nähden vähemmän kuin Ruotsissa ja Virossa. Suomessa lehdillä ei kirjailijanuralle ole myöskään niin suurta painoarvoa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa uralle ennen esikoisteosta edetään porras portaalta lehdissä julkaistujen tekstien kautta.

Suomalainen kirjallisuus olisi kuitenkin melkoisessa pulassa ilman kirjallisuuslehdistöä.

Suomalaisten kirjallisuuslehtien tulevaisuuden suunnista Juhani Niemi ennustaa vaihtuvuutta. Uusia lehtiä syntyy ja vanhoja kuolee jo siksikin, että lehti ei elä pitkään pienellä lukijamäärällä, eivätkä tekijät jaksa kauan tehdä talkootyötä.

Erikoistuneita lehtiä

Vanhimpia ja vakiintuneempia lehtiä ovat Parnasso ja Nuori Voima. Vuodesta 1951 ilmestynyt Parnasso on uudistunut reippaasti viime vuosien aikana ja lehden levikki on jo yli 5 000.

Puolitoista vuotta lehteä päätoimittanut Jarmo Papinniemi kertoo nauttivansa saadessaan tehdä kaunokirjallisuudesta keskustelevaa lehteä.

Vanhin lehti Nuori Voima syntyi vuonna 1921 Nuoren Voiman Liiton syntyessä.

Lehden verkkosivuille Papinniemi on perustanut myös aktiivisesti käytetyn blogin. Lisäksi Yhtyneiden Kuvalehtien julkaisema Parnasso on niitä harvoja lehtiä, jotka pystyvät maksamaan kirjoittajilleen hyvin.

Vanhin lehti Nuori Voima syntyi vuonna 1921 Nuoren Voiman Liiton syntyessä. Lahjakkaat kirjoittajat lähettivät tekstejään Nuoren Voiman Liiton arvostelupalveluun ja parhaita julkaistiin liiton lehdessä.

Nuori Voima on kokenut muutoksia ja nykyisin lehden tilaajia on 640.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisema Hiidenkivi huomioi kaunokirjallisuuden ohella tietokirjallisuuden ja vanhimmista yleiskulttuurilehdistä Kanava seuraa kirjallisuutta.

Erittäin varteenotettava runouslehtenä paikkansa on vakiinnuttanut Tuli & Savu, kuten myös hiljaisen kirjallisuuden kannattaja, vaatimattomampi runouslehti Taite.

Varteenotettavia lehtiä ovat lisäksi turkulaisten kehittämä Lumooja, Tampereella syntynyt Kirjo ja jo varsin iäkäs, erityisesti pohjoisen Suomen yleiskulttuurilehtiö Kaltio, joka viimekeväisellä sarjakuvakohullaan tuli viimeistään tunnetuksi.

Sarjakuvatiimellyksessä potkut saaneen päätoimittaja Jussi Vilkunan mukaan pohjoinen on kuitenkin mielentila, ei maantieteellinen paikka.

Yhteiskunnallisesti painottunut Kulttuurivihkot on virkistynyt viime vuosina eikä kannata unohtaa Suomen kirjailijaliiton Kirjailija-lehteä, joka on nykyisin myös muille kuin liiton jäsenille avoin.

Ei kannata unohtaa myöskään Petroskoissa ilmestyvää suomen- ja karjalankielistä Careliaa, entistä Punalippua, joka Neuvostoliiton aikaan oli laajalevikkisin suomenkielinen kirjallisuus- ja kulttuurilehti.

Koomistahan on, että lehti ilmestyi maamme rajojen ulkopuolella ja varsin vahvalla ideologialla. Nykyisen Carelian sisältö on tyystin toinen ja painoskin on supistunut.

Aivan tuore lehti on Porvoossa perustettu monipuolinen ja kunnianhimoinen Särö, jota tehdään myös, kuten muitakin lehtiä, suurimmaksi osin vapaaehtoisvoimin.

Särön sivuilla kohtaavat julkaisseet ja aiemmin julkaisemattomat kirjoittajat – päätoimittaja Mark Mallon pyrkiikin aina esittelemään uusia debytantteja. Lehdessä käydään kirjallista keskustelua ja jaetaan informaatiota esimerkiksi kirjoittajakoulutuksesta ja kirjallisuustapahtumista.

Lehdet ovat myös profiloituneet. On olemassa scifi-, fantasia ja dekkariharrastajien lehdet muun muassa Portti, Tähtivaeltaja ja Ruumiinkulttuuri.

On myös joukko lasten ja nuorten kirjallisuuslehtiä, muun muassa Tyyris Tyllerö, Onnimanni, Lukufiilis ja Vinski. Lukufiilis on nimenomaan tarkoitettu yläaste- ja lukioikäisille lukijoille ja Vinski ala-asteikäisille.

Kirjallisuusterapia-lehden nimi puolestaan jo kertoo mistä on kyse.

Internetin myötä ovat eritasoiset verkkolehdet lisääntyneet huimasti. Erityisen tasokas on lukukeskuksen ylläpitämä Kiiltomato, samoin spekulatiiviseen fiktioon keskittynyt Usva.

Verkkolehtiäkään lukijat eivät löydä, eivätkä edes tiedä niistä, elleivät ole itse aktiivisia ja etsi.

Pienlehdet ovat rikkaus

Suomalaisesta kirjallisuuslehtikannasta puuttui pitkään selkeästi populaarinen lehti, kuten oli aikanaan ilmestynyt laadukas ja aikakausilehtimäinen Lukija.

Tämä aukko täyttyi viime heinäkuussa Eino Leinon päivänä, kun julkistettiin KirjaIN, joka pyrkii olemaan kaiken kansan lehti. Lehden ensi painos oli 20 000 kappaletta. Helsingin kirjamessujen aikaan ilmestyneen lehden toisen numeron painos on samankokoinen.

Kärsämäkeläinen Anja Vähäaho on toiminut vuodesta 2000 lähtien Elämäntarinan päätoimittajana. Neljästi vuodessa ilmestyvän lehden taustalla on Suomen Elämäntarinayhdistys ry. Lehden painos on 1 000 kappaletta ja tilaajia löytyy vajaat 500.

Elämäntarina on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita omasta historiastaan. Lehden sivuilla kohtaavat alan harrastajat ja asiantuntijat ja lehdessä käsitellään elämäntarinaa niin tieteen kuin taiteen kautta.

Elämäntarina on myös harrastajien tärkeä julkaisukanava. Lisäksi lehteä on käytetty lähteenä useissa tutkimuksissa.
Elämäntarina on saanut viimeiset kolme vuotta opetusministeriön kulttuurilehtitukea, viimeksi 3!q 000 euroa.
Anja Vähäaho kertoo tekevänsä lehteä täysin talkootyönä ilman korvausta.

– Lehden numeroiden postituskin tapahtuu talkootyönä. Osa päätoimittajan työstäni on jatkuvaa hakemusten täyttämistä ja rahoituksen etsimistä.

– Tämä työ on oikeastaan sellainen hurmaava oravanpyöräksi, jota tekee täydestä sydämestä, Anja Vähäaho lisää.

Vähäaho palkittiinkin viime vuonna Kordelinin tunnustuspalkinnolla uraa uurtavasta työstä suomalaisten elämänkertakirjoittamisen parissa.

Elämäntarina on esimerkki äärimmäisen arvokkaasta ja tarpeellisesta lehdestä. Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti muistuttaakin, että kulttuurilehdillä on suuri merkitys yhteiskunnan moniäänisyyden vuoksi. Ne ovat tärkeitä myös kansalaisvaikuttamisen kannalta. (HäSa)

Erikoistuneita lehtiä

Vanhimpia ja vakiintuneempia kirjallisuuslehtiä ovat Parnasso ja Nuori Voima. Vuodesta 1951 ilmestyneen Parnasson levikki on jo yli 5000. Yhtyneiden Kuvalehtien julkaiseman lehden ilme on uudistunut ja sen verkkosivuilla on aktiivisesti käytetty blogi.

Vanhin lehti Nuori Voima syntyi vuonna 1921 Nuoren Voiman Liiton syntyessä. Lahjakkaat kirjoittajat lähettivät tekstejään Nuoren Voiman Liiton arvostelupalveluun ja parhaita julkaistiin liiton lehdessä. Muuttuneella lehdellä on tilaajia 640.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisema Hiidenkivi huomioi kaunokirjallisuuden ohella tietokirjallisuuden ja vanhimmista yleiskulttuurilehdistä Kanava seuraa kirjallisuutta.

Runouslehtinä paikkansa ovat vakiinnuttaneet Tuli&Savu ja vaatimattomampi Taite. Varteenotettavia lehtiä ovat lisäksi turkulaisten kehittämä Lumooja, Tampereella syntynyt Kirjo ja pohjoisen Suomen yleiskulttuurilehtiö Kaltio.

Yhteiskunnallisesti painottunut Kulttuurivihkot on virkistynyt viime vuosina eikä kannata unohtaa Suomen kirjailijaliiton Kirjailija-lehteä, joka on nykyisin myös muille kuin liiton jäsenille avoin.

Aivan tuore lehti on Porvoossa perustettu Särö. Särön sivuilla kohtaavat julkaisseet ja aiemmin julkaisemattomat kirjoittajat.

Lehdet ovat myös profiloituneet. On olemassa scifi-, fantasia ja dekkariharrastajien lehdet mm. Portti, Tähtivaeltaja ja Ruumiinkulttuuri. On joukko lasten ja nuorten kirjallisuuslehtiä, mm. Tyyris Tyllerö, Onnimanni, Lukufiilis ja Vinski. Lukufiilis on tarkoitettu yläaste- ja lukioikäisille lukijoille ja Vinski ala-asteikäisille. Kirjallisuusterapia-lehden nimi jo kertoo mistä on kyse.

Internetin myötä ovat eritasoiset verkkolehdet lisääntyneet huimasti. Erityisen tasokas on lukukeskuksen ylläpitämä Kiiltomato, samoin spekulatiiviseen fiktioon keskittynyt Usva.

Taija Tuominen

Päivän lehti

1.11.2020

Fingerpori

comic