Kolumnit Uutiset

Kirje sieltä jostakin

Siitä on jo tovi, kun Parolannummen lippukentällä vannoin olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen alamainen ja paljon muuta. Joukkoa, johon kuulun, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia riittää, suoritan saamani tehtävän loppuun.

Alun perin vaatimus on ollut nykyistä kovempi. Sotilaat vannoivat jatkavansa isänmaan asialla aina viimeiseen veripisaraan asti. Kun lääketiede kehittyi ja uudet tuulet puhalsivat myös kenttälääkinnässä, valan sanamuoto laimentui.

Jääräpäisinkin kenraali ymmärsi, ettei kukaan voi heilua täysillä aivan viimeiseen veripisaraan asti.

Ikä suojaa reserviläiskirjeeltä, vaikka voimia vielä riittäisikin. Menisin ihan täydestä pienimään pilkkeitä kenttäkeittiön pesään tai valvomaan yöt kipinässä, koska vanhana pärjää vähilläkin unilla.

Kenttäkelpoisuus ei luonnollisesti ole enää aivan parikymppisen tasolla, mutta ammunta käy edelleen kuin luomisen työ. Kirjettä on siis turha odotella, mutta tulisi edes kiitoskortti jostakin korkeasta esikunnasta. Sellainen lämmittäisi vanhan vääpelin mieltä.

Kortissa voisi vaikka kiitellä siitä, että vuosikymmenet olet varmistanut, ettei ainakaan kohdallesi syntynyt sotilaallista tyhjiötä eikä sattunut mitään sellaista, joka vakavasti uhmaisi Pohjolan ydinaseetonta vyöhykettä.

Etäältä katsottuna ja yksityiskohtia tuntematta 900 000 sotilaan reservi vaikuttaa suurelta. Melkein joka viides kansalainen olisi rintamakelpoinen.

Suuri reservi on yleisen asevelvollisuuden tuotosta, mutta vain runsas parisataa tuhatta soturia saa kirjeessä tiedon sodanajan sijoituksestaan.

Entäs ne muut? Heillekin paikka löytyy, mutta vasta, kun ensimmäinen aalto on kotiutettu linjasta sotasairaaloihin tai kotiseurakunnan sankarihautaan.

Sodan luonne on muuttunut eikä kaikkia tarvita. Enää ei mennä mokoman suon yli että heilahtaa eikä Vapaudenristiä tienata kaatamalla vihollisjoukkueita konepistoolilla öiseen korpeen.

Kyber-Koskela nörttijoukkueineen soluttautuu, häiritsee ja tuhoaa vihollisen tietoverkot. Nykyajan kapteeni Baranov laukoo ydinohjuksia maalta, mereltä, ilmasta ja avaruudesta.

Ydinase onkin yhtä demokraattinen ja yhteisöllinen kuin Vesivehmaan jenkka. Siinä meni nuoret sekä vanhat samanlailla.

Päivän lehti

29.11.2020

Fingerpori

comic