Uutiset

Kirkko nosti päänsä puskasta

Kirkollisissa piireissä kuohuu.

Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli jätti eilen rankaisematta pappia, joka oli siunannut naisparin.

Tuomiokapitulin perusteissa todettiin, että pappi on sitoutunut kirkossa tehtyihin yhteisiin päätöksiin. Hän ei ollut käyttänyt varsinaista vihkikaavaa naisparia siunatessaan.

Vaikka kyse on muotoseikoista, päätöstä voi pitää historiallisena.

Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ole tähän mennessä hyväksynyt homoparien siunaamista. Se on kuitenkin vastikään käynnistänyt laajan parivuotisen keskustelun parisuhdelain vaikutuksista kirkon toimintaan.

Mielenkiintoista tässä keskustelussa on, että se halutaan käydä täysin kirkon sisäpiirissä, poissa julkisuudesta. Asiaa pohtinut työryhmä ei kommentoi työskentelyä lainkaan ennen ensi vuotta, jolloin mietinnön pitäisi valmistua.

Lausuntokieltoa on perusteltu sillä, että kirkko haluaa turvata luottamuksellisen työskentelyn. Työryhmän jäsenten näkemykset kun saattavat myös muuttua työskentelyn aikana.

Median edustajana tällainen kategorinen kielto kuulostaa sananvapauden rajoittamiselta. On kummallista, että näinkin tärkeää asiaa pohtivan työryhmän jäseniä kielletään kertomasta näkemyksiään julkisuudessa. Eikö tällaisen harkinnan tulisi kuulua jokaisen ihmisen omaan päätösvaltaan?

Haiskahtaa siltä, että homopareihin suhtautuminen on kirkolle kovin vaikea asia. Ilmeisesti sen työntekijöidenkin kannat vaihtelevat niin paljon, että kirkko haluaa välttää asian revittelemistä julkisuudessa niin pitkään kuin on mahdollista.

En ole voinut koskaan ymmärtää, mikä homoparien suhteen rekisteröinnissä tai sen kirkollisessa siunaamisessa on niin väärin, että jotkut ovat valmiita barrikadeille asian vuoksi.

Eihän kahden vapaan, aikuisen ihmisen välisessä rakkaudessa ja sitoutumisessa toisiinsa pitäisi olla kenelläkään mitään sanomista. Eihän?

Ilmeisesti erilaisuuden kohtaaminen on kuitenkin edelleen niin pelottavaa, että koko asia haluttaisiin mieluiten lakaista maton alle.

Kirkkokin painoi pitkään päänsä pensaaseen.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallinen kanta seksuaalisuuteen on vuodelta 1984. Silloisen piispainkokouksen kannanoton mukaan seksi kuuluu ensisijaisesti avioliittoon.

Sanomattakin on selvää, että tuolloin avioliitolla tarkoitettiin vain miehen ja naisen välistä kanssakäymistä.

On hienoa, että kirkko on vihdoin herännyt ympäröivään todellisuuteen ja nähnyt, että sen on aika pohtia asiaa uudestaan.

Helsingin tuomiokapitulin päätös osoittaa, että kirkko haluaa elää tässä ajassa ja on valmis ehkä radikaaleihinkin muutoksiin.