Kolumnit Uutiset

Kirkko on leikkausten edessä

Näinä marras-joulukuun vaihteen viikkoina monen seurakunnan hallinnossa eletään vuoden pimeintä aikaa. Käsillä on ensi vuoden budjetti ja se ei näytä hyvältä.

Seurakuntien päättäjillä on vain kurjuutta jaettavanaan. Verotulot laskevat ja maksavien jäsenien vuoto väestörekisteriin jatkuu voimakkaana. Kirkko on talouskriisin edessä ja pakotettu isoihin muutoksiin.

Esimakua tulevasta saatiin lukea maanantain Helsingin Sanomista, joka kertoi Kouvolan seurakunnan olevan pistämässä seitsemää kirkkorakennusta myyntiin. Kaikkiaan myyntiin on menossa yli 50 kiinteistöä.

Hämeenlinnassakin seurakuntayhtymä on jo paikkaillut taloutensa aukkoja myymällä asuntoja ja metsää. Tämä tie on kuitenkin käyty loppuun nopeasti.

Kirkosta eroamisen vilkkain kausi on taas alkamassa. Joulukuun viimeisen viikon aikana kirkon jättää yhtä moni jäsen kuin alkuvuoden muutaman ensimmäisen kuukauden aikana yhteensä.

Kirkon puolelta eroja ja niitä suuresti helpottanutta Eroakirkosta.fi -palvelua on aina vähätelty eikä eroilla ole myönnetty olevan suurta vaikutusta.

Tuorein eroluku on kuitenkin pysäyttävä: verkkopalvelun kautta kirkon on jättänyt jo yli 333 333 jäsentä. Lisäksi tulevat kirkkoherranvirastoon tai suoraan maistraattiin tehdyt erot. Samaan aikaan lapsikasteiden määrä vähenee ja kirkko on menettänyt otteensa nuorista tulevista veronmaksajista.

Kirkon jäsenluku saattaa jo ensi vuonna painua alle 75 prosenttiin kansasta ja Helsingissä hätyytellään jo 50 prosentin rajaa.

Jokainen jäsen on kirkolle noin 205 euron arvoinen vuodessa. Pelkästään Eroakirkosta.fi:n kautta lähteneet tekevät budjettiin tänä vuonna yli 68 miljoonan euron aukon ja ensi vuonna luku on vain suurempi.

Samaan aikaan seurakunnat ovat vanhojen menojensa päälle saaneet lisärasitteekseen uuden eläkerahastomaksun kattamaan kasvavia eläkekuluja.

Jostain on pakko leikata.

Kipeiden säästöpäätösten tekeminen ei tule olemaan helppoa.

Valtionkirkko on tehnyt itselleen karhunpalveluksen sitomalla itsensä tiukasti kiinni kuntarakenteeseen ja äärimmäisen kankeaan lainsäädännön kautta tehtävään päätöksentekoon. Arkkipiispan ja seurakuntatalon vahtimestarin väliin mahtuu ihan liian monta eri työntekijää lakisääteisissä virastoissa, kapituleissa ja neuvostoissa.

Kirkon arvokiinteistöt ja hautausmaat on jo siirretty valtion maksettaviksi yhteisövero-osuuden kautta. Kun seurakuntien menoista jopa kaksi kolmasosaa koostuu henkilöstökustannuksista, on väen vähentäminen ainoa vaihtoehto.

Kirkon auttamistyö on valtaosalle sen jäsenistä tärkein syy pysyä mukana. Kuitenkin esimerkiksi Hämeenlinnassa seurakunnan budjetista vain vajaat 15 prosenttia on varattu diakoniatyöhön. Yhden seurakuntalaisen veroista auttamiseen menee vain noin 30 euroa. Summa sisältää myös diakoniatyöntekijöiden palkat.

Pian punnitaankin kirkon johdon moraalia. Uskaltavatko he muuttaa rakenteita ja uhrata samalla omia työpaikkojaan, vai leikataanko sieltä mistä helpointa on, eli köyhiltä ja kipeiltä?

Nykymenon jatkumiseen ei ole varaa.

Päivän lehti

2.4.2020