Uutiset

Kirkko on odottanut tarpeeksi

Pääsiäisen aikaan tuttavapiirissä kiersi tekstiviestikampanja, jolla kehotettiin eroamaan kirkosta. Modernin joukkoliikehdinnän syynä on luterilaisen kirkon naispappeuskiista, joka on jälleen kiristynyt.

Monelle viimeinen pisara ovat ilmeisesti olleet ne kannanotot, joilla asiaa on jälleen kerran pyritty hyssyttelemään.

Itse en moisesta tekstariagiteerauksesta ole erityisen innostunut, mutta kun kuukausi sitten lauantaina työpaikan sähköpostiin tuli Hyvinkään poliisin tiedote, ilahduin.

Poliisiuutiset ovat harvoin hyviä uutisia, mutta tämä havahdutti tajuamaan, että jotain poikkeuksellista oli tapahtunut.

Tiedotteessa vahvistettiin, että Hyvinkäällä oli tehty tutkintapyyntö naispuolisen papin mahdollisesta työsyrjinnästä. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun rikoslain työsyrjintäpykälää sovelletaan evankelis-luterilaisen kirkon kiistaan naispapeudesta.

Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka on kommentoinut tutkintapyyntöä sanomalla, että maalliselta oikeudelta odotetaan nyt ratkaisua kiistaan, jota kirkko ei ole pystynyt ratkaisemaan.

Tutkintapyynnön jälkeen myös kirkon sisällä on tapahtunut paljon. Tuomiokapitulin käsittelyyn on menossa kaksi eri tapausta, jossa miespappi on kieltäytynyt yhteistyöstä naiskollegan kanssa. Piispainkokous linjasi viime syksynä, että tällainen toiminta tulkitaan virkavelvollisuuden rikkomiseksi ja se voi johtaa virasta erottamiseen.

Ainakin minä kirkollisveroni maksaneena seurakunnan jäsenenä olen ihmetellyt jo pitkään, miksi kaikista mahdollisista työyhteisöistä juuri seurakunnat ovat sallineet niskuroinnin yhteistä päätöstä vastaan. Pikemminkin kirkolta odottaisi tinkimätöntä tasa-arvon puolustamista ja syrjinnän kitkemistä.

Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi naispappeuden vuonna 1986. Samalla kuitenkin päätettiin myös, että naispappeutta vastustaneet miehet voivat jatkaa työtään kirkossa. Kuten Mikko Heikka sanoo, kiistan odotettiin laantuvan ajan kanssa itsestään, mutta näin ei ole käynyt.

Millä muulla työpaikalla tahansa syrjintä ja työtehtävistä kieltäytyminen ovat irtisanomisperuste, mutta kirkossa on odoteltu ja odoteltu.

Naispappeuden vastustajat nojaavat vakaumuksessaan raamatuntulkintaan, joka poikkeaa evankelis-luterilaisen kirkossa yhteisesti hyväksytystä näkemyksestä. Heillä on tähän oikeutensa, eikä kirkkokaan sitä kyseenalaista.

En puutu asian teologiseen puoleen, sillä Paavalin kirjeitä ovat muut jo analysoineet kilometrikaupalla.

Sitä minä en tavallisena seurakuntalaisena kuitenkaan ymmärrä, miksi juuri työskentely naispuolisen kollegan kanssa on se kriittinen kohta, raja jota ei voi ylittää. Sekö onkin kristinuskon ydinsanoma, eikä armo, rakkaus ja anteeksianto?

Tämä kiinnostaa ihan siksikin, että minut ja mieheni on vihkinyt naispappi. Onko meidät jonkun mielestä nyt väärin vihitty, kun papin aamenen sanoi nainen?

sari.oksala@hameensanomat.fi

Päivän lehti

30.5.2020