Uutiset

Kirkko seuraa kuntakentän muutoksia

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa seurataan tarkasti, millaiseen asentoon kunnat lähivuosina ryhmittyvät. Kuntajako käy melko yksiin seurakuntajaotuksen kanssa. Vain suurimmissa kaupungeissa toimii edelleen useita seurakuntia.

Samat maalliset huolet eli rahapula ja nähtävissä olevat ongelmat henkilöstön palkkaamisessa vaivaavat myös useita pieniä seurakuntia. Evankelisluterilaisessa kirkossa on tällä hetkellä 562 seurakuntaa, joista yli kahdellasadalla on taloudellisia vaikeuksia. Ne saavat toimintaansa tukea kirkon keskusrahastosta, mikä on rinnastettavissa valtion tapaan auttaa köyhiä kuntia.

Kirkkohallitus on määritellyt seurakunnalle vähimmäiskoon, jollaisena se voisi yksin ja itsenäisesti vastata tehtävistään. Linjauksen mukaan seurakunta, jossa on jäseniä 8 000 – 10 000, tulee toimeen omillaan.

Seurakunnat ovat samojen talouden lainalaisuuksien armoilla kuin kunnatkin. Niillä on veronkanto-oikeus ja melko yksityiskohtaisesti määritellyt tehtävät ja velvollisuudet. Jos seurakuntalaisten määrä on liian pieni, on luonnollista, että taloudenpidolta putoaa pohja pois.

Pieniin seurakuntiin ei aina saada kovin helposti työntekijöitä. Työtaakka pienissä, muutaman työntekijän yhteisöissä ei houkuttele.

Veronkorotusten tie on nopeasti kuljettu loppuun. Jos kirkollisveroprosentti lähentelee kahta prosenttia, on todennäköistä, että kirkosta eroamiset lisääntyvät. Seurakunnan jäsenyys on vapaaehtoista, mutta jokainen suomalainen on jonkun kunnan jäsen, siitä ei voi erota.

Joitakin viitteitä seurakuntien yhteistoiminnasta on jo olemassa. Muun muassa pieni Tuuloksen seurakunta ostaa taloushallinnon ja diakoniatyön palvelut naapureiltaan. Hämeenlinna-Vanajan seurakunta vastaa lähiseudun seurakuntien kanssa yhteistyössä tunnustuksettomien hautausmaan ylläpidosta.

Välttämättömät rutiinit, esimerkiksi taloushallinto, voidaan varsin helposti toteuttaa vähintään seudullisena, vaikkapa rovastikunnan seurakuntien yhteistyönä. Tavalliselle seurakuntalaiselle on yhdentekevää, mistä papin palkka maksetaan tai kuka lähettää laskun hautojenhoidosta.

Virinnyt kuntakeskustelu on jo herättänyt melkoista tunteiden paloa. Oma kotiseurakunta koetaan ehkä kuntaakin läheisemmäksi tueksi ja turvaksi. Helppoa seurakuntien yhdistäminen ei ole.

Jos ja kun kirkko käy seurakuntajaon uudistusten tielle, sen on edelleen vastattava perustehtävästään. Kirkkoja tuskin voidaan jättää kylmilleen tai niiden käyttötarkoitusta muuttaa.

Vielä 1800-luvulla Suomessa oli huomattava määrä kappeliseurakuntia suurten emäseurakuntien alaisuudessa. Malli voisi toimia myös 2000-luvun Suomessa. Suuri yksikkö hoitaisi keskitetysti lukuisat hallintotoimet, mutta hengellinen työ säilyisi edelleen ihmisten lähellä paikallistason kappeliseurakunnassa.

Kirkon ja sen palvelijoiden on kuljettava yhtä matkaa seurakuntalaistensa kanssa ja oltava läsnä heidän elämässään.

Seurakunnat ovat samojen talouden lainalaisuuksien armoilla kuin kunnatkin.

Päivän lehti

20.1.2020