Uutiset

Kirkko seuraa muuttuvaa kuntakarttaa

Seurakuntien haasteet ovat pitkälti samankaltaiset kuin kuntienkin. Pienet seurakunnat kärvistelevät rahapulassa seurakuntalaisten määrän hiipuessa ja kulurakenteen pysyessä raskaana.

Seurakuntien varallisuus on jakautunut epätasaisesti, hyvin toimeentulevien ja köyhien seurakuntien tuloerot kasvavat. Nykyisellä kehityksellä yhä useampi seurakunta on pakotettu toimimaan kuin Rengon seurakunta, joka rahapulassaan liittyi Hämeenlinna-Vanajan seurakuntaan vuosi sitten.

”Pakkoliitosten” vaihtoehtona luterilaisen kirkon rakenne voisi tulevaisuudessa muodostua laajojen rovastikuntien ympärille. Näin suosittelee seurakuntien rakennemuutosten ohjausryhmä, joka sai hiljattain valmiiksi loppuraporttinsa.

Rovastikuntamallissa seurakuntien hallintoa kevennettäisiin keskittämällä se nykyistä suurempiin yksiköihin. Itsenäisille seurakunnille jäisi päätäntävalta oman ydintoimintansa järjestämisestä ja kehittämisestä.

-Seurakuntien identiteetti näkyy nimenomaan niiden tavassa toimia. Rovastikuntamallissa yhdistyisivät pienet toiminnalliset yksiköt ja suuret hallinnolliset alueet, sekä riittävä tulopohja, sanoo rakennemuutoksen ohjausryhmää johtanut kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja.


Seurakuntien oma hallinto kevyemmäksi

Rovastikunta saisi päättää mm. alueensa seurakuntien kirkollisveroprosentista. Uudella rovastikunnalla olisi yksi selkeä johtaja, ja sen päättävä elin olisi rovastikuntavaltuusto, joka voisi valita paikalliset kirkkoneuvostot.

Pihlajan mukaan seurakuntien kulurakennetta kevennettäisiin muuttamalla niiden hallintoa niin, että seurakunnissa olisi vain yksi toimielin.

-Jos tukipalvelut keskitetään ylemmälle tasolle, seurakunnissa hallinto olisi jatkossa hyvin kevyttä.

Pihlajan mukaan seurakuntakartta ei välttämättä ole tulevaisuudessa sidottu kuntien rajoihin.

-Rovastikunta- ja hiippakuntamalleissa lähdetään siitä, että seurakunnat eivät enää olisi jatkossa sidoksissa kuntien alueisiin. Sen sijaan aluetason, eli rovastikunnan tai hiippakunnan tulisi noudattaa kuntarajoja.


Jäsenmäärä laskee vääjäämättä

Yksi kirkon suurimmista haasteista on jäsenmäärän vääjäämätön lasku.

Vuosi 2010 oli homoiltoineen luterilaiselle kirkolle poikkeuksellisen ankara, mutta kehitys on ollut tasaisen negatiivista koko viimeisen vuosikymmenen ajan. Kymmenessä vuodessa kirkkoon on liittynyt 129 000 ja siitä on eronnut 395 000 henkilöä. Tätä epäsuhtaa ei voida ratkaista hallintoa kehittämällä, Pihlaja muistuttaa.

-Meidän on mietittävä tapaamme toimia ja toiminnan lähtökohtia. Kuitenkin kirkon suurin haaste tällä vuosikymmenellä on pitää yllä sen perustehtävää.

Ohjausryhmän raportin jälkeen teetetään vielä jatkoselvitys, jonka jälkeen esitys kirkon uudesta rakenteesta pyritään toimittamaan syksyn 2012 kirkolliskokoukselle.

-Sitä ennen seurakunnilla on vielä aito mahdollisuus vaikuttaa kevään aikana raportin palautekierroksella. (HäSa)

Päivän lehti

25.11.2020

Fingerpori

comic