fbpx
Uutiset

Kirkon kantaa oli aikakin tiukentaa

Evankelis-luterilaisen kansankirkon piispainkokous tiukensi kirkon kantaa naispappeuden vastustajiin. Päätöksen mukaan papilla ei ole oikeutta kieltäytyä työskentelystä naispapin kanssa. Jos naispapin syrjintä ei lopu sopuun tähtäävillä keskusteluilla, naispappeutta vastustava pappi voidaan jopa erottaa virastaan.

Piispainkokous teki linjaratkaisun, jota seurakuntalaisten ylivoimainen enemmistö on jo odottanut. Piispat eivät kuitenkaan lähde rakentamaan riitaa tai näyttämään ovea naispappeuden vastustajille, sillä päämääränä on edelleen ristiriitojen sovittelu, yhteistyön turvaaminen seurakunnissa, joissa naispappeus aiheuttaa kitkaa.

Kirkolliskokous hyväksyi vuonna 1986 ponnen, jonka mukaan myös naispappeuden vastustajat voivat tehdä työtä seurakunnissa. Kirkon kanta naispappeudesta aiheutuviin kiistoihin jäi ponnessa kiusallisen epäselväksi.

Naispappeutta vastustavien ääriainesten mukaan ponsi takaa sen, että kirkossa voi syrjiä naispuolisia työntekijöitä. Näiden puheiden pitäisi kaiken järjen mukaan nyt loppua. Piispainkokous ei anna tilaa toiminnalle, joka häiritsee seurakuntien elämää.

Evankelis-luterilainen kirkko on tiukentanut määrätietoisesti, mutta harkiten kantaansa naispappeuden vastustajiin. Linja on ollut oikea, sillä kirkon tapainen suuri organisaatio tarvitsee aikaa uuteen sopeutuakseen. On rehellistä myöntää, että monet seurakuntalaisetkin vieroksuivat aluksi naispappeja.

Kahdessa vuosikymmenessä on kypsytty täysin ymmärtämään naisen pystyvän hoitaman papin virkaa siinä missä mieskin. Nyt ollaan tilanteessa, jossa vain kymmenissä laskettavat vanhoilliset miespapit karsastavat naispappeja.

On paikallaan muistaa, että naispappeus on sittenkin – onneksi – kiistana vain muutamissa seurakunnissa.

Piispainkokouksen päätös tuskin johtaa moniin kurinpidollisiin toimiin. Tätä eivät toivo ainakaan piispat, tuskin naispapitkaan. Kun kirkon kanta asiaan on nyt selvä, vastuullisessa asemassa ovat naispappeuden vastustajat.

Vanhoilliset miespapit ovat jankanneet kaiken aikaa sitä, että naispappeuden vastustaminen on heille omaatuntoa koskettava kysymys. On selvä, että tästä eteenpäin piispojen väitetään vähättelevän naispappeuden vastustajien syvältä kumpuavaa vakaumusta.

Kirkko seurakuntineen ei ole poikkeuksellinen työyhteisö. Kirkollisessa elämässä on sovitut säännöt, joita kirkon työntekijöiden täytyy noudattaa. Edelleenkään yhtäkään miespappia ei pakoteta vakaumuksen vastaiseen yhteistyöhön naispapin kanssa.

Jos kirkon palvelija ei halua sitoutua kirkon sääntöihin, hän on mitä ilmeisimmin väärässä tehtävässä. Asia on lopulta harvinaisen yksinkertainen: sukupuolten tasavertaisuutta vastustavan papin pitää hakea omatunnon rauhaa ja tukea vakaumukselleen kirkon ulkopuolelta.

Edelleenkään yhtään miespappia ei pakoteta vakaumuksen vastaiseen yhteistyöhön naispapin kanssa.

Menot