Uutiset

Kirkon seinät kestävät hevimusiikin

Aika on kypsynyt. Kirkko voi suhtautua hevimusiikkiin kiihkottomasti. Näin on sanonut pastori Juha Petterson.
Ilosanoma kaikui Helsingin tuomiokirkon seminaarista, jossa kirkko ”raotti ovea metallimusiikille”. Johan on aikakin, vaikka kaikki kirkon piirissä eivät ehkä asiasta riemuitsekaan. Syytä olisi.

Onko hevimusiikissa tai ylipäätään ajan ilmiöissä jotakin sellaista mitä kirkon pitäisi pelätä? Jos on, kirkko voi aivan hyvin käpertyä kuoreensa ja kuihtua pois. Ovet pitää olla auki kaikille.

Ei pidä tietenkään ajatella, että hevimusiikkia hyväksyvät tai varsinkaan kuuntelevat kaikki keskimääräiset suomalaiset kirkonpenkin kuluttajat. Kynnyksen korkeudessa on varmasti myös seurakuntien välisiä eroja. Onhan tuikitavallisten iskelmälaulajienkin kirkkokeikoista kiihkoiltu.

Kirkon seinät ja sanoma kestävät hevimusiikin.

Jos seurakuntien toimintaan halutaan mukaan uutta väkeä, on patavanhoilliset ennakkoluulot haudattava syvälle kirkkomaahan.

Mahtipontinen hevi sopii mainiosti kirkkoon. Komeimmissa kunnon vanhanaikaisissa virsissä on paljon samaa selkäytimeen asti yltävää ylistystä ja tajunnan räjäyttävää jylyä.

Jos Jeesuksen aikana olisi ollut kunnollista heviä, hän olisi kuunnellut sitä, ei suin päin tuominnut.

Jos kuuntelee heviä, osaa melkein väkisin arvostaa hiljaisuuttakin. Aivan samaan tapaan: ilman synkkiä sävyjä ja pimeyttä ei näe kirkkautta ja valoa.

Teräsbetonin Taivas lyö tulta on oman aikamme hevivirsi, jossa yläpuolellamme kaikuu kallioilla ääni totuuden.

Metallistotuus on sanomaltaan modernisoitu versio hienosta Totuuden hengestä. Jumalasta puhutaan Teräsbetonin biiseissä monikossa, mutta sekin sallittakoon. Miksi ei? Suvaitsevaisuudesta on kirkon turha saarnata, jos sitä ei ole itsellä.

Vallitsevaa suvaitsemattomuutta kuvaa valitettavasti se, että kristillisen Vaskikäärme-yhtyeen edustaja on saanut uskovana metallimiehenä tasapuolisesti turpaan niin kirkolta kuin metallipiireiltäkin. Kummatkin varjelevat omaa reviiriään. Rajojen hämmentäjiä tarvitaan.

Kirkkoon sopivat hevin monet tyylisuunnat, vaikka joidenkin kohdalla ensin pitää hengittää kieltämättä aika syvään.

Black metallista on kohistu ja väitetty sen olevan yhteydessä saatananpalvontaan. Höpön höpön. Tottahan jokunen huumehörhö on voinut vanhasta vihtahoususta höperehtiä, mutta valtaosa synkimmästäkin alan väestä viittaa kintaalla sielunviholliselle.

Jos joku nyt huolestuu, hänelle tiedoksi: ei ole minkäänlaista hätää hevimusiikin tunkeutumisesta laajasti kirkkoihin. Children of Bodom ei ole tulossa keikalle Vanajan kirkkoon, valitettavasti.

Pitäisikin kantaa huolta siitä, miksi mustatukkainen hevikansa kiertää kirkon kaukaa. Tilausta on. Nuoret hakevat henkeä elämäänsä.

Päivän lehti

28.1.2020