Kolumnit Uutiset

Kiroilusta on hyvä ihminen tehty

Lapsena suu piti pestä saippualla, jos kiroili. Siitä johtuu varmaan se, että minulla on lähes pakonomainen tarve huolehtia suuhygieniastani.

Freud sanoisi, että alitajuntani tuntee huonoa omaatuntoa kiroilusta. Totuus on toinen.

Tunnen syyllisyyttä täysin tietoisesti.

Kiroilu. Se on ollut paheeni jo pitkään. Suunpeseminen saippualla ja hammastahnalla ei ole pessyt pahettani pois.

Ärräpäiden päästely hävettää minua. Mitä tarkemmin asiaa mietin, sitä vähemmän ymmärrän miksi.

Väitän, että kiroilu on vain ja ainoastaan hyväksi. Perustan väitteeni tieteelliseen tutkimukseen ja omiin havaintoihini.

Wikipedia tietää kertoa, että kirosanat eivät ole aina olleet kirosanoja. Avoimen tiedon lähde ei kuitenkaan kerro tarkkaan sitä, milloin kirosanoista on tullut pahoja sanoja.

Uskonnolla on ollut siinä kuitenkin oma roolinsa.

Ajat muuttuvat, usein parempaan suuntaan. Tulevaisuudessa kirosanat eivät ole enää syntisiä, toivottavasti. Tulevaisuudessa kiroilevia ihmisiä suvaitaan, sillä ymmärretään se, ettei kiroilussa ole loppujen lopuksi mitään pahaa.

Vähän rumalta kiroilu kuulostaa, mutta siinä se. Kiroilun kieltämiseen ei ole mitään oikeaa syytä.

Keelen yliopiston tutkijat ovat todistaneet, että kiroilu vähentää kipua. Tutkimuksessa 64 vapaaehtoista upotti kätensä jääkylmään veteen niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista. Samalla jokainen päästeli suustaan valitsemiaan kirosanoja. Seuraavaksi koe toistettiin ilman kiroilua.

Osallistujat kestivät kipua lähes kaksi kertaa kauemmin silloin, kun heillä oli lupa kiroilla.

Omien kokemusteni perusteella voin sanoa, että kiroilu myös rauhoittaa rauhattoman ihmismielen. Kiroilusession jälkeen asiat järjestyvät ensin päässä ja sen jälkeen oikeasti.

Kirosanalitanian jälkeen ongelmat ja hankalat tilanteet saavat oikeat mittasuhteet. Monet laskevat mielessään kymmeneen, minä sanon kolme kirosanaa. Tulos on sama.

Jos lompakkoni katoaa, sanon muutaman kirosanan. Sen jälkeen lompakko yleensä löytyy laukkuni sivutaskusta. Kun lyön jalkani kaapin oveen, huudan kaapille muutaman ärräpään. Sen jälkeen huomaan, ettei sattunut kovin pahasti.

Kiroilu ei ehkä ole paras tapa tuuletella tunteita, mutta on se parempi tapa kuin esimerkiksi väkivalta.

Kaiken lisäksi kiroilevan ihmisen ei tarvitse olla verbaalisesti lahjakas. Kaikki osaavat käyttää kirosanoja, ja kaikki ymmärtävät niiden merkityksen. Kirosanat ovat tasa-arvoisia.

Kiroilu tekee olon paremmaksi. Mitä pahaa siinä on?

Olen yrittänyt korvata kirosanat muilla sanoilla. ”Pirskatti” ja ruotsalainen ”kuusitoista sentään” eivät kuitenkaan toimi samalla tavalla kuin kirosanat. Olen monesti yrittänyt, mutta ei niin ei.

Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän kannustan ihmisiä kiroilemaan. Rauhan ja yleisen järjestyksen takia.